Löpinää ja läpertelyä vaihtarivalmistautumisesta

Oishan se kiva, jos pikkuhiljaa alkaisi jotain sieltä perheestä kuulumaankin.. Tiiän, että lähtöön on vielä se 10 viikkoa.. oikeestaan yheksän ja kuus päivää, ja että siinä ajassa ne varmaan saattaa ehkäpä kenties jopa sitten mulle kirjoittaakin, mutta silti. Haluaisin, että ne vastaisivat NYT. Ääh.

Cieli onneksi valoi muhun vähän toivoa tuolla vaihtarifoorumilla. Hän muistutti siitä Espanjan ja lattarimaiden mañana mañana- meiningistä, ja sano, ettei vielä kannata huolestua; niille siellä mun perheessä ei välttämättä ole selvää, että oon täällä ihan täpinöissäni jo, ja vahdin herkeämättä mun sähköpostia. (Oikeesti, se vahtaaminen alkaa mennä jo vähän säälittäväksi, kun lähes tulkoon viiden minsan välein kurkkailen tuonne sähköpostiin.)

Cieli sanoi myös, että jos haluaa oikeasti saada asioita aikaan, niin paras keino on soittaa. Tarkotti varmaan ihan noin niinku yleisesti. Koska en ajatellut kyllä ruveta mun puutteellisilla espanjan taidoillani sönköttämään jotain en el teléfono.. Kauhulla kuvittelen miten seki menis.. Jotakuinki näin varmaa:

"Öö..öö.. Hola. öö... Soy Reetta.. öö y.. öö.. ahora estoy en mucho panic... apua.. öö.. no sé como..öö.. joo heippa-adios."

Ei siinä, kyllä mä espanjaa osaan yksin puhua..jotenki(esim. omassa mielessäni kuvitteellisille perheenjäsenille) mutta puhelimessa tilanne ois aivan toinen, koska kärsisin niin suuresta brain fartista (ja järkyttävästä yllätyspaniikista), että en sais mitään sanottua edes suomeksi.. Eli jätän tämän puheluidean tällä erää mieleeni muhimaan, ja katsotaan uudemman kerran asiaa sitten lähempänä lähtöä. Lupaan pistää tänne sitten kertauksen puhelusta, että kaikki saa nauraa mulle ja mun urpoudelle. :)

Ainiin, ja viime sunnuntaina (28.6) oli Kalevassa pressiteekin sivuilla mun kolumni tästä vaihtoonlähdöstä. Tuli vaan mieleen.

Alotin tässä tekemään semmoista (hienoa!!) kielioppivihkoa espanjan kielestä. Kirjotan sen hienoilla väreillä ja silleen siististi, vaikka yleensä mun käsiala on jotain aika epäilyttävän näköstä... Ne jotka tuntee mut, tietää. Mutta jos oikein keskityn ja kirjotan hitaasti, nii kyllä mä saan aikaseksi ihan ymmärrettävääkin tekstiä.

Mutta sinne vihkoon olen kuiteskin kopsannut mun (kärsineistä, kuluneista, vanhoista, rumista ja ruttuisista... ja nyt myös hiekkaisista) espanjan kirjoista kaikki kielioppiosiot. Tai no en ihan kaikkia. Vielä. Oon nyt menossa pronomineissa. Ja mullahan on se 9 viikkoa 6 päivää aikaa saada vihko valmiiksi, että ei huolta. :)

Hiekkaisuus johtuu siitä, että olen vienyt ne rannalle ja harjoittanut sellaista suurenmoista asiaa kuin "multitasking", eli olen opiskellut espanjaa samalla, kun grillailin itteäni. Eikös oo neroa? :D

Kirjasarja on muuten nimeltään Entre Amigos, jos halusitte tietää. Ite olen ainakin tykännyt siitä kovasti. Siinä on mun mielestä hyvät sanastot ja kappaleet ja tehtävät. Ja se kielioppiosuus on selkeä. Eli suosittelen espanjanlukijoille sitä. Toisaalta ei mulla muista espanjan kirjoista sitten pahemmin kokemusta olekaan, niin että lienee hiukkasen rajoittunut tää mun näkökulma. Noo jaa, kulma kun kulma..

Tuossa on kuva:



Sitten alottelin myös työstämään sellaista valokuva-albumia, jonne olen survonut kuvia musta ja mun kavereista ja perheestä ja mökistä ja kodista ja yleensäkin ottaen Suomesta. Se on ollu kivaa puuhaa, joskin pikkasen ärsyttää se albumin laatu.. Ostin sen Tiimarista, ja ihan sen takia, kun tykkäsin kansista. Siinä on sellanen perhonen. :) Mutta, ku alotin sitten laittamaan sinne niitä kuvia, niin ylläripylläri, eiköhän rupia albumi hajoamaan.


Alpumista irtoilee sivut, joten oon joutunut niitä liimailemaan sinne paremmin. Lätkin myös teippiä sinne saumoihin kiinnikkeeksi ja tursutin sitä liimaa sivujen väliin ja kirjan selkään, siis sinne sisäpuolelle.. miksi sitä nyt sitte kutsutaankaan. Ja sit istuin albumin päälle (kannet oli tietysti kiinni, jottei mun ihanaiset housut tahriintuisi) samalla, kun läpsin niitä mun valokuviani värillisille papruille ja lisäilin kaikkia koristeita niihin. Jälleen kerran: multitasking. Hyvä minä...




Lopputulos oli se, että sivut pysyy nyt joten kuten kirjassa, mut saas nähdä sitten kun ylpeenä esittelen albumiani Espanjassa kaikille. Varmasti albumi haistattaa mulle siinä vaiheessa pitkät, sanoo sopimuksen irti ja sivut tippuu yksitellen.



Mulla on ollut myös mukavia ongelmia kuvien liimaamisen kanssa. Kun olen käyttänyt joissakin kuvissa sellasta liimatikkua, mikä ei toimi kyllä yhtään. Sama ku jos yrittäs kiisselillä kiinnittää niitä, kun lähtee saman tien irti ne kuvat. Oon sitten lisäillyt sellaista läpinäkyvää teippiä kuvien reunoihin turvaamaan maksimaaliseen pysyvyyden, mutta eihän se yhtä hienolta näytä, kuin mitä ilman teippiä. Pööh.



Onneksi mulla on ollut käytettävissäni myös semmosta supertiukkaa yleisliimaa, jolla saisi saippuanki kiinnitettyä. Ei sillä, että saippuaa kukaan tahtoisi liimata, mutta kuitenki. Ja semmosta puuliimaa, mikä on ruman keltasta (myös kuivuessaan), mutta sillä saa kuitenkin kuvat pysymään paperilla.

Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin kuvani oon tilannut Ifolorilta. Koska kuvat oli digikuvia, niin ne on helppo vaan pistää netin kautta menemään. Ja parin päivän sisältä lähettämisestä kuvat ilmaantuu kotiin. Kätevää. :) www.ifolor.fi, on siis nettiosote.

Tässä pitäisi myös pikkuhiljaa ruveta suunnittelemaan jonkunlaista Suomi-esitelmää siltä varalta, että sellainen pitäisi koulussa esittää. En ole kyllä ihan varma, että pitääkö, mutta oisi sellainen varmaan ihan kätevä. Ja kun meitä on kuitenkin varoitettu siitä, että vaihto-oppilaita yleensä pyydetään semmoinen kotimaastaan väsäämään. Kaipa se on parempi, että voin täällä kotona Suomessa sen tehdä kaikessa rauhassa, kuin että sitte kovalla kiireellä Espanjassa. Tai emt, pitänee kattoa miten jaksaa.

Musta olisi kiva myös päästä yhteyksiin muiden mun kaupungin mahdollisten vaihto-oppilaiden kanssa. Siis näin niinku etukäteen. Olisi kiva tietää niitten perheistä ja kouluista yms. ja sitten olisi jo valmiiksi pari tuttua, kun vihdoin alueelle saapuu. Mut en tiiä miten heitäkin sitten löytyisi. Jos jollakin on ideoita, tähän asiaan liittyen, niin vinkkiä saa pistää.

Oivoi, vastaisipa mun perhe jo mulle..