Lähtöni lähestyy melko päätä huimaavaa vauhtia. Enää 9 päivää lähtöön. Oikeastaan vain 8 päivää, 17 tuntia ja 39 minuuttia mun uuden laskurin mukaan. Laskuri löytyy tuolta ihan sivun alareunasta. Mielestäni se on hieno. Ja tämän kirjoituksen kirjoitettuani aikaa on jäljellä vieläkin vähemmän. Kätevää ajan kulutusta siis.
Koko ensi viikko on oikeastaan buukattu melko täyteen. Pitää ehtiä nähdä kavereita ja sen sellaista. Ja toimittaa muutama tärkeä työtehtävä. Ja koepakkauskin voisi olla ihan järkevää. Matkalaukku täytynee kaivaa jostain varaston uumenista muun rojun alta. Sen voisi punnita. Sinne voisi ruveta asettelemaan tavaroita. Pakkailu jäänee kumminkin viimeiseen iltaan.
Tai sitten ei, koska olen niin valtavan täpinöissäni, että pitää ruveta viikkoa aikasemmin sullomaan kamoja kassiin. Vaikka sen kassin joutuisikin sit purkamaan sata kertaa, koska tarvin vielä sen sisältämiä tavaroita.
Viralliset lentotiedot tupsahtivat postilootaamme viime tiistaina. Tasan tarkalleen kahta viikkoa ennen lähtöä. Niiden mukana tuli kaikkia kivoja ohjeistuksia, jotka tohkeissani luin myös vanhemmilleni. Tosin suurin osahan me oltiin käsitelty jo valmennustilaisuudessa.
Paprujen mukaan palaisin Suomeen jo 25.6. Toisin sanoen mun vaihtovuodestani tulee LYHYT. Mutta kenties vuotta pystyisi pidentämään jollain keinolla. Koska niissä papereissa luki, että paluupäivä sijoitetaan 5-10 päivää koulun lopun jälkeen. Mulla koulu kuitenkin vasta silloin 25.6. Njäh, typerää. No jaa, pitänee miettiä asiaa sitten myöhemmin. Turha pohtia vuoden loppua ennen kuin se on edes pääsyt alkuun.
Viimeinen viikkoni Suomessa käynnistyy huomenna. Jännä ajatella niin. Sitten tulee viimeinen viikonloppu. Viimeinen maanantai, viimeinen tiistain palanen. Sillä tiistaina koittaa lähtö. :)
sunnuntai 30. elokuuta 2009
perjantai 21. elokuuta 2009
Tsillailua ja tsippailua
'Tsillailua' on kiva sana. "Mä tsillailen kotona... ja sit mä tsippailen kaupungille." Joo. Hienoja sanoja.
Tällä hetkellä mä tosiaan tsillailen kotosalla. Kaikki kamuset on koulussa. Mulla oli suunnitelmissa tsippailla rannalle tänään, koska luvattiin lämpöistä, mutta koska aurinko ei paista, niin taitanee jäädä haaveeksi.
Lähtöön on enää 18 päivää. Jännitys alkaa pikkuhiljaa tiivistyä. Välillä tuntuu siltä, että joku olis kääntäny mun elämän pikakelaukselle, ja nyt se vilisee vaan ohitse. Mutta ei se toisaalta haittaa, koska mitä pikemmin tämä odotus on hurahtanut ohi, sitä pikemmin meitsi tsibbailee sinne Espanjaan.
Olen pistänyt merkille sellaisen pienimuotoisen seikan näissä mun pre-vaihtarivuosi postauksista, että kaikki mitä selitän, on aikalailla turhaa tietoa, eikä välttämättä lainkaan olennaista sitä vaihtovuotta ajatellen. Ehkäpä sen vuoksi tänne ei kukaan pahhemin kommentteile.. No jaa, mä mietin että voisin sitten vuiden loputtua koota kaikki tekstit yhteen ja printata, ja tekisin sellaisen kirjasen tästä kaikesta. Se olisi sitten kiva muisto. Ja sitte joskus mummelina voisi olla piristävä lueskella jännistä Espanjan vuoden kokemuksista.
Mää tässä kuuntelen kirjoitellessani Selenen lempparibändiä. Fondo Flamenco- nimistä. En ollut koskaan kuullutkaan siitä, ennen kuin Selene mua valaisi bändistä. (Kun kysyin siltä, minkä tyylistä musaa se kuuntelee) Totta puhuen tämä musiikki ei ehkä kuuluisi mun favebändien listalle, mutta kuuntelempahan kuitenkin sen takia, että kuulisin espanjan kieltä (njam<3)ja että perehtyisin vähän paremmin tulevan host-siskoni ajatusmaailmaan. Tai jotain sinne päin. Toinen siskojeni lempibändi on rbd. Sekin aika...jännää musiikkia. heh.. Yritän laittaa tähän videot juutuupista, jos osaan ja onnistun. /// Joo en onnistunu, niin linkitän vain.
Fondo Flamenco - Escúchame mujer (Kuuntele minua, nainen :D)
http://www.youtube.com/watch?v=JyL4WUp0Wls&feature=related
Rbd - Sálvame
http://www.youtube.com/watch?v=-TkHAvHaH1I
AINIIIN, ja suuri ilouutinen:
Tuliaiset alkaa olla kasassa. Enää puuttuu karkit. ^^ Olen ylpeä, että olen saanut kaiken kokoon hyvissä ajoin. Tuliaislistalle kuuluu siis nyt:
Host-Isä - Poronahkakukkaroavaimenperä + musta muumipappamuki (Mun isän mielestä se oli jotenkin miehekkäämmän näkönen kuin sellanen värikäs, minkä mietin ostavani)
Host-Äiti - Aarikkakaulakoru (vähän Suomi-designia, se on sellanen sievä, musta, yksinkertainen. En ole täysin varma siitä, minkätyylinen rouvashenkilö se on, joten sen vuoksi päädyin siihen koruun.) + punainen muumimammamuki
Selene - Aarikkakorvikset, joissa on turkoosia + pinkki niiskuneiti med muumipeikkomuki
Sandra - Aarikkakorvikset, joissa on sellaiset pienet vaaleanpunaiset sydämet. Mun mielestä ne oli söpöt. + mymmelimuki
Yhteiseksi koko perheelle espanjankielinen Suomikirja.
Aluevalvoja - samanlainen muki kuin Selenelle + marimekkoservettejä.
Sitten ostan lisäksi sitä karkkia.
Tuli melkoisen kalliiksi nuo tuliaiset. Nyyhkis.. Onneksi vanhemmat sponssasi sen Suomikirjan. Ja onneksi kärsin kesätöissä kesällä, niin sain sitä rahaa millä ostella nuita. :)
Tällä hetkellä mä tosiaan tsillailen kotosalla. Kaikki kamuset on koulussa. Mulla oli suunnitelmissa tsippailla rannalle tänään, koska luvattiin lämpöistä, mutta koska aurinko ei paista, niin taitanee jäädä haaveeksi.
Lähtöön on enää 18 päivää. Jännitys alkaa pikkuhiljaa tiivistyä. Välillä tuntuu siltä, että joku olis kääntäny mun elämän pikakelaukselle, ja nyt se vilisee vaan ohitse. Mutta ei se toisaalta haittaa, koska mitä pikemmin tämä odotus on hurahtanut ohi, sitä pikemmin meitsi tsibbailee sinne Espanjaan.
Olen pistänyt merkille sellaisen pienimuotoisen seikan näissä mun pre-vaihtarivuosi postauksista, että kaikki mitä selitän, on aikalailla turhaa tietoa, eikä välttämättä lainkaan olennaista sitä vaihtovuotta ajatellen. Ehkäpä sen vuoksi tänne ei kukaan pahhemin kommentteile.. No jaa, mä mietin että voisin sitten vuiden loputtua koota kaikki tekstit yhteen ja printata, ja tekisin sellaisen kirjasen tästä kaikesta. Se olisi sitten kiva muisto. Ja sitte joskus mummelina voisi olla piristävä lueskella jännistä Espanjan vuoden kokemuksista.
Mää tässä kuuntelen kirjoitellessani Selenen lempparibändiä. Fondo Flamenco- nimistä. En ollut koskaan kuullutkaan siitä, ennen kuin Selene mua valaisi bändistä. (Kun kysyin siltä, minkä tyylistä musaa se kuuntelee) Totta puhuen tämä musiikki ei ehkä kuuluisi mun favebändien listalle, mutta kuuntelempahan kuitenkin sen takia, että kuulisin espanjan kieltä (njam<3)ja että perehtyisin vähän paremmin tulevan host-siskoni ajatusmaailmaan. Tai jotain sinne päin. Toinen siskojeni lempibändi on rbd. Sekin aika...jännää musiikkia. heh.. Yritän laittaa tähän videot juutuupista, jos osaan ja onnistun. /// Joo en onnistunu, niin linkitän vain.
Fondo Flamenco - Escúchame mujer (Kuuntele minua, nainen :D)
http://www.youtube.com/watch?v=JyL4WUp0Wls&feature=related
Rbd - Sálvame
http://www.youtube.com/watch?v=-TkHAvHaH1I
AINIIIN, ja suuri ilouutinen:
Tuliaiset alkaa olla kasassa. Enää puuttuu karkit. ^^ Olen ylpeä, että olen saanut kaiken kokoon hyvissä ajoin. Tuliaislistalle kuuluu siis nyt:
Host-Isä - Poronahkakukkaroavaimenperä + musta muumipappamuki (Mun isän mielestä se oli jotenkin miehekkäämmän näkönen kuin sellanen värikäs, minkä mietin ostavani)
Host-Äiti - Aarikkakaulakoru (vähän Suomi-designia, se on sellanen sievä, musta, yksinkertainen. En ole täysin varma siitä, minkätyylinen rouvashenkilö se on, joten sen vuoksi päädyin siihen koruun.) + punainen muumimammamuki
Selene - Aarikkakorvikset, joissa on turkoosia + pinkki niiskuneiti med muumipeikkomuki
Sandra - Aarikkakorvikset, joissa on sellaiset pienet vaaleanpunaiset sydämet. Mun mielestä ne oli söpöt. + mymmelimuki
Yhteiseksi koko perheelle espanjankielinen Suomikirja.
Aluevalvoja - samanlainen muki kuin Selenelle + marimekkoservettejä.
Sitten ostan lisäksi sitä karkkia.
Tuli melkoisen kalliiksi nuo tuliaiset. Nyyhkis.. Onneksi vanhemmat sponssasi sen Suomikirjan. Ja onneksi kärsin kesätöissä kesällä, niin sain sitä rahaa millä ostella nuita. :)
perjantai 14. elokuuta 2009
Espanjointia, haastattelulointia, ja tunarointia.. hyvin menee!
Tänne Ouluun tuli Rotaryvaihdon kautta kaksi Meksikolaista vaihto-oppilasta. En muista mainitsinko heistä jo aikaisemmin täällä kirjoituksissani, mutta nyt mainitsen. Sen olen ainakin (kai) kertonut, että kirjoitan välillä Kalevan nuorten sivuille juttuja. Enivei, pääsin haastattelemaan näitä kahta meksikolaisvaihtaria, mikä sinänsä oli oikein hieno kokemus.
Tein haastattelun enkuksi. Mun espanjan skillsit ei olisi oikein riittäneet siihen, että olisin ymmärtänyt poikien vastauksetkin. Siis jos haastiksen olisin koittanut espanjaksi vääntää. Mä kässäsin kyllä jotain, mitä he keskenään puhuivat. Vähän yritin itsekin espanjooliksi jotain sopertaa, ja täytyy myöntää, että kämmäilin kyllä aika lahjakkaasti. Oivoi. Hehheh, mulla oli kaikki espanjankieliset sanat hukassa, ja voitte varmaan kuvitella kuinka mua otti päästä. Aivan jumalattoman paljon. Tuli mieleen ihan mun Tukholman toilaluni... :)
No jaa, muuten haastattelu meni oikein hyvin, ja sain kalastettua sitä tietoa ihan kiitettävästi. Ainakin omasta mielestäni. Jutun pitäisi ilmestyä Kalevan Pressiteekissä ensi viikon sunnuntaina. Jos jaksatte lukea sen, niin tänne saa vapaasti kritisoida sitä kommentteihin, jotta saisin vähän palautetta ja oppisin virheistäni seuraavia juttuja ajatellen.
Enää 24 päivää jäljellä lähtöön, uulalaa. :)
Tein haastattelun enkuksi. Mun espanjan skillsit ei olisi oikein riittäneet siihen, että olisin ymmärtänyt poikien vastauksetkin. Siis jos haastiksen olisin koittanut espanjaksi vääntää. Mä kässäsin kyllä jotain, mitä he keskenään puhuivat. Vähän yritin itsekin espanjooliksi jotain sopertaa, ja täytyy myöntää, että kämmäilin kyllä aika lahjakkaasti. Oivoi. Hehheh, mulla oli kaikki espanjankieliset sanat hukassa, ja voitte varmaan kuvitella kuinka mua otti päästä. Aivan jumalattoman paljon. Tuli mieleen ihan mun Tukholman toilaluni... :)
No jaa, muuten haastattelu meni oikein hyvin, ja sain kalastettua sitä tietoa ihan kiitettävästi. Ainakin omasta mielestäni. Jutun pitäisi ilmestyä Kalevan Pressiteekissä ensi viikon sunnuntaina. Jos jaksatte lukea sen, niin tänne saa vapaasti kritisoida sitä kommentteihin, jotta saisin vähän palautetta ja oppisin virheistäni seuraavia juttuja ajatellen.
Enää 24 päivää jäljellä lähtöön, uulalaa. :)
keskiviikko 12. elokuuta 2009
Kohta 26 päivää jäljellä
Ei ole enää pitkästi lähtöön. Vähän alle kuukausi. Onhan se kivaa, kun loma jatkuu. Neljä viikkoa tsillailen vielä, eikä mun tarvitse mennä kouluun. Mut kaikki kaverit on koulussa. Se on ainut asia, mikä tässä ekstralomassa vähän tympäsee.
Yritän kuluttaa tän ajan hyödyllisesti.
Lajittelen mun valokuvat.
Siivoan mun huoneen (vihdoin viimein).
Laitan niitä lajiteltuja valokuvia mun Suomi-albumiin ja mun toiseen valokuva-albumiin.
Ostan sen toisen valokuva-albumin, jotta saan ne kuvat sinne. (se edellinen täyttyi, ja mulla on valtavasti kuvia. Siis niitä, mitkä ei mene Suomi-albumiin).
Yritän saada mun kauniin kielioppivihkoni viimein valmiiksi.
Käyn lenkillä.
Jjjoo, saa nähdä miten onnistuu nämä suunnitelmat. Kuitenkin vaan löhöän kotona jossaki sohvalla.
Lähtöä odotellen...
Yritän kuluttaa tän ajan hyödyllisesti.
Lajittelen mun valokuvat.
Siivoan mun huoneen (vihdoin viimein).
Laitan niitä lajiteltuja valokuvia mun Suomi-albumiin ja mun toiseen valokuva-albumiin.
Ostan sen toisen valokuva-albumin, jotta saan ne kuvat sinne. (se edellinen täyttyi, ja mulla on valtavasti kuvia. Siis niitä, mitkä ei mene Suomi-albumiin).
Yritän saada mun kauniin kielioppivihkoni viimein valmiiksi.
Käyn lenkillä.
Jjjoo, saa nähdä miten onnistuu nämä suunnitelmat. Kuitenkin vaan löhöän kotona jossaki sohvalla.
Lähtöä odotellen...
lauantai 8. elokuuta 2009
Kuukausi vielä
Olen onnistunut suorittamaan huikasevan laskutoimituksen: enää kuukausi aikaa lähtöön. Se tekee yhteensä neljä viikkoa ja kolme päivää. Eli 31 päivää. Mun lähtöpäivä on syyskuun kahdeksas ja tänään on elokuun kahdeksas.
Odotellessani kuumeisena lähtöä olen tehnyt listoja. Listoja on kiva väkertää. Mä tykkään suunnitella asioita, koska.. no en mä oikeastaan tiedä miksi. Harvemmin tulee sitten oikeasti seurattua niitä suunnitelmia. Mut niihin on kiva purkaa jännitystä... tai päin vastoin lietsoa sitä.
Joka tapauksessa olen koonnut niitä listoja. Mun listat tähän saakka:
- Lista asioista jotka pitää pakata mukaan
* lista asioista, jotka menee ruumaan
> lista vaatteista
> lista kaikesta muusta krääsästä
* lista asioista, jotka menee käsimatkatavaroihin
- Lista tuliaisista
- Lista asioista, mitä pitää tehdä ennen lähtöä
- Lista asioista, mitkä pitää ostaa ennen lähtöä
- Lista mahdollisista listoista
No joo liika vapaa-aika ei välttämättä ole mulle hyväksi, tulee listattua liian paljon. Nyt lähden pois tästä listailemasta. Adioss amigos!
Odotellessani kuumeisena lähtöä olen tehnyt listoja. Listoja on kiva väkertää. Mä tykkään suunnitella asioita, koska.. no en mä oikeastaan tiedä miksi. Harvemmin tulee sitten oikeasti seurattua niitä suunnitelmia. Mut niihin on kiva purkaa jännitystä... tai päin vastoin lietsoa sitä.
Joka tapauksessa olen koonnut niitä listoja. Mun listat tähän saakka:
- Lista asioista jotka pitää pakata mukaan
* lista asioista, jotka menee ruumaan
> lista vaatteista
> lista kaikesta muusta krääsästä
* lista asioista, jotka menee käsimatkatavaroihin
- Lista tuliaisista
- Lista asioista, mitä pitää tehdä ennen lähtöä
- Lista asioista, mitkä pitää ostaa ennen lähtöä
- Lista mahdollisista listoista
No joo liika vapaa-aika ei välttämättä ole mulle hyväksi, tulee listattua liian paljon. Nyt lähden pois tästä listailemasta. Adioss amigos!
lauantai 1. elokuuta 2009
Estoy muy alegra!
Hihhiih, Fransisco vastasi. Ja Selene vastasi. Ja Sandra pisti facebookissa vastauksen myös. Eli sähköpostiin posahti kuin posahtikin viestiä. :)
Ja palasin bai tö wei tänään takaisin tänne Ouluun. Mulle oli hyvää harjoitusta seikkailla yksin Tukholman kaduilla (sillä välin, kun tätini oli töissä) ja yrittää selviytyä vieraalla kielellä, tässä tapauksessa ruotsilla semmoisista tilanteista kuin kaupankäynneistä ja pienimuotoisesta smalltalkista. Tosin pakko on myöntää, että mun ruotsinkielen taidot suck butt, kun en ole oikein viime aikoina keskittynyt kertaaman ruotsin sanavarastoani. Joten aina välillä suuremman painiikkikohtauksen jysykyttäessä suonissa, annoin suosiolla englannin kielelle vallan. Sillä sitten pystyinkin höpöttelemään enemmän.
Ja mua yritettiin iskeä kaksi kertaa! Hahhah, se toinen oli yhen kaupan ranskalainen myyjä. Se tarjos mulle purkkaa ja kehu nätiksi ja pyysi mun numeroa. :D En antanut numeroa, vaan pakenin paikalta. Se oli nimittäin varmaan kolmikymppinen jo.
Ja tokan kerran kyseessä oli joku Ghanalainen mies, joka kehui mun hymyä. Heheh. Joo ja sekin oli vaivaiset 26v. "Oh but age but a number, right?" se yritti. Minä mietin: "Yeah, sure but not for me. Not when a guy is 9 years older." Ja sit ditchasin senkin oikein tahdikkaasti sanomalla, että pitää tavata yksi kaveri... Hah joo, en tiiä, sattohan se olla ett se oli joku varas tai jotain, mutta kyllä se itsetuntoa kohottaa tuommoinen. :D Saa nähdä mitä siellä Espanjassa sitten.. ^^
JA mä pääsin radioon! Ooolallaa, se oli jännää. Mun täti siis työskentelee radiossa, ja otti mut mukaan, ja sitten se yksi nainen sieltä tarjosi mulle vapaaehtoista avustajan tehtävää, ja niin minä sitten avustin. Tässä yhteydessä avustus tarkoittaa siis sitä, että suoritin Tukholman Pride-festareilla Ruotsin armeijan jääkäritestin radion suorassa lähetyksessä. :D Alunperin jutun ei pitänyt mennä niin, vaan meidän oli tarkoitus ettiä muita suomalaisia väkijoukosta, joita haastatella, mutta koska ketään ei löytynyt, niin siirryttiin suunnitelmaan B.
Jääkäritesti koostui 20 kilon repusta, joka jysäytettiin mulle selkään. Ja se säkki selässä piti nousta yhdellä jalalla sellaisen arkun päälle 75 kertaa. Hävettää myöntää, mutta 70:nen nousun kohdalla minä horjahdin (ja tämä nakertaa vieläkin, koska kuvittelin, että mulla on mukamas hyvä kunto). Vaikka rutistin ne viimeset viisi vielä (ja melkein kuolin), niin se avustajajääkärinainen piti repusta kiinni, joten niitä viimeistä viittä ei kait sitten laskettu. Eli näillä näkymin minusta ei Ruotsin armeijan jääkäriä ole tulossa. :D Ja nyt on oikea reisi aika jumissa ja kipeä.
Mutta paremmin mää jaksoin kuitenkin kuin se jätkä, joka yritti testiä ennen mua. Se ei vissiin päässyt kuin johonkin kolmeenkymmeneen saakka. Lällislää! :D
Ja minähän voin aina syyttää voimieni loppumista siitä, että jouduin siinä ohella puuskuttamaan kommenttia mikkiin, jotain tyyliin: -Joo nyt on joku ehkä 40 menny, aika kamalalta alkaa tuntua. -Vieläkö jaksat? -Joohhh (pakko.) Heh, siinä missä taidot loppuu, niin selitykset alkaa, niinhän se menee. :D
Niin, ja samaisilla Pride-festivaaleilla oli myös semmoinen Espanjakoju. No festareiltahan löytyi toki vaikka mitä; jotain ihmehierontaa, HIV-testikoju, transukoju jne.. Joka tapauksessa menin siihen Espanjakojulle, jota piti pystyssä espanjalaisnainen. Ja sitten juttelin sen kanssa espanjaksi!!!
Ooo, olin ylpeä ittestäni, kun osasin selittää sille mun vaihtarivuodestani ja kaikkee, ja se antoi mulle nettiosoitteen, josta voin tilata ilmaiseksi tietoa Espanjasta. Ja lykkäsi se myös mulle kouraan paljon Espanja-esitteitä, joista osassa on tietoa Espanjan homobaareista- ja turismista yms. (mitkä ei mua pahemmin kiinnosta),mutta löytyy niistä myös paljon perustietoa maasta ja sen tavallisimmista turistirysistä. Harmi vaan, kun kaikki on ruotsiksi. Se hieman rajoittaa mun ymmärrystä ja käsitystä esitteiden sisällöstä.
Lisäksi sain Espanjan kartan. Ja se nainen vielä kehui mun espanjaa, mistä mulle tuli hyvä mieli. ^^ Heh, sain vähän itseluottamusta siitä. Jospa sitä pärjättäisiin ihan Espanjassakin asti.
Eilen matkustin sitten yöjunalla Tukholmasta Luulajaan. Ja Luulajasta aamulla bussilla Haaparantaan. Ja Haaparannasta autolla (porukat oli vastassa Hapitsussa) Ouluun. Ja kun rynnistin koneelle, niin arvatkaa ketkä kaksi oli mesessä!
Jos arvasitte, että Selene ja Sandra, niin ootte älykkäitä henkilöitä (kyllä vain!). Ja jos ette, niin ei se mitään, ei kaikkea voi arvata.
Oikea vastaus oli siis Selene ja Sandra. JA aloitin sitten keskustelut heidän kanssaan. Ja he lähettivät äidiltään terkkuja. Rosa María (mamá)sanoi Sandrin välityksellä, että mun äidin ei tarvitse huolehtia, että he kohtelee mua siellä kuin kuningatarta ja pitävät musta huolta. :) Ja minä pistin sitten mun vanhemmiltani jotain terveisiä takaisin.
Mutta oli tosi kiva päästä vihdoin juttelemaan ihan tavallaa "live" ajassa heidän kanssaa, koska olen odottanut sitä niin paljon. Ja Selene kertoi, että siellä on paljon fiestoja, eli taidan päästä bilettämäänki siellä ihan kivasti. =) Ja espanjalaisetn bileet ei mun käsityksen mukaan ole mitään ryyppyjuhlia kuten täällä kotosuomessa useimmat vaikuttaa olevan, vaan siellä (näin olen ymmärtänyt) nuoret ei juo juhlissa humaltuakseen (tai ainakaan konttauskuntoon :D). Eli toivon mukaan siellä on sitten kovasti kaikkee tanssimista. Ainakin Selene kertoi, että "bailamos mucho." Tai jtn tohon suuntaan. Oij, en jaksa odottaa!!! Enää 37 päivää.
Ja palasin bai tö wei tänään takaisin tänne Ouluun. Mulle oli hyvää harjoitusta seikkailla yksin Tukholman kaduilla (sillä välin, kun tätini oli töissä) ja yrittää selviytyä vieraalla kielellä, tässä tapauksessa ruotsilla semmoisista tilanteista kuin kaupankäynneistä ja pienimuotoisesta smalltalkista. Tosin pakko on myöntää, että mun ruotsinkielen taidot suck butt, kun en ole oikein viime aikoina keskittynyt kertaaman ruotsin sanavarastoani. Joten aina välillä suuremman painiikkikohtauksen jysykyttäessä suonissa, annoin suosiolla englannin kielelle vallan. Sillä sitten pystyinkin höpöttelemään enemmän.
Ja mua yritettiin iskeä kaksi kertaa! Hahhah, se toinen oli yhen kaupan ranskalainen myyjä. Se tarjos mulle purkkaa ja kehu nätiksi ja pyysi mun numeroa. :D En antanut numeroa, vaan pakenin paikalta. Se oli nimittäin varmaan kolmikymppinen jo.
Ja tokan kerran kyseessä oli joku Ghanalainen mies, joka kehui mun hymyä. Heheh. Joo ja sekin oli vaivaiset 26v. "Oh but age but a number, right?" se yritti. Minä mietin: "Yeah, sure but not for me. Not when a guy is 9 years older." Ja sit ditchasin senkin oikein tahdikkaasti sanomalla, että pitää tavata yksi kaveri... Hah joo, en tiiä, sattohan se olla ett se oli joku varas tai jotain, mutta kyllä se itsetuntoa kohottaa tuommoinen. :D Saa nähdä mitä siellä Espanjassa sitten.. ^^
JA mä pääsin radioon! Ooolallaa, se oli jännää. Mun täti siis työskentelee radiossa, ja otti mut mukaan, ja sitten se yksi nainen sieltä tarjosi mulle vapaaehtoista avustajan tehtävää, ja niin minä sitten avustin. Tässä yhteydessä avustus tarkoittaa siis sitä, että suoritin Tukholman Pride-festareilla Ruotsin armeijan jääkäritestin radion suorassa lähetyksessä. :D Alunperin jutun ei pitänyt mennä niin, vaan meidän oli tarkoitus ettiä muita suomalaisia väkijoukosta, joita haastatella, mutta koska ketään ei löytynyt, niin siirryttiin suunnitelmaan B.
Jääkäritesti koostui 20 kilon repusta, joka jysäytettiin mulle selkään. Ja se säkki selässä piti nousta yhdellä jalalla sellaisen arkun päälle 75 kertaa. Hävettää myöntää, mutta 70:nen nousun kohdalla minä horjahdin (ja tämä nakertaa vieläkin, koska kuvittelin, että mulla on mukamas hyvä kunto). Vaikka rutistin ne viimeset viisi vielä (ja melkein kuolin), niin se avustajajääkärinainen piti repusta kiinni, joten niitä viimeistä viittä ei kait sitten laskettu. Eli näillä näkymin minusta ei Ruotsin armeijan jääkäriä ole tulossa. :D Ja nyt on oikea reisi aika jumissa ja kipeä.
Mutta paremmin mää jaksoin kuitenkin kuin se jätkä, joka yritti testiä ennen mua. Se ei vissiin päässyt kuin johonkin kolmeenkymmeneen saakka. Lällislää! :D
Ja minähän voin aina syyttää voimieni loppumista siitä, että jouduin siinä ohella puuskuttamaan kommenttia mikkiin, jotain tyyliin: -Joo nyt on joku ehkä 40 menny, aika kamalalta alkaa tuntua. -Vieläkö jaksat? -Joohhh (pakko.) Heh, siinä missä taidot loppuu, niin selitykset alkaa, niinhän se menee. :D
Niin, ja samaisilla Pride-festivaaleilla oli myös semmoinen Espanjakoju. No festareiltahan löytyi toki vaikka mitä; jotain ihmehierontaa, HIV-testikoju, transukoju jne.. Joka tapauksessa menin siihen Espanjakojulle, jota piti pystyssä espanjalaisnainen. Ja sitten juttelin sen kanssa espanjaksi!!!
Ooo, olin ylpeä ittestäni, kun osasin selittää sille mun vaihtarivuodestani ja kaikkee, ja se antoi mulle nettiosoitteen, josta voin tilata ilmaiseksi tietoa Espanjasta. Ja lykkäsi se myös mulle kouraan paljon Espanja-esitteitä, joista osassa on tietoa Espanjan homobaareista- ja turismista yms. (mitkä ei mua pahemmin kiinnosta),mutta löytyy niistä myös paljon perustietoa maasta ja sen tavallisimmista turistirysistä. Harmi vaan, kun kaikki on ruotsiksi. Se hieman rajoittaa mun ymmärrystä ja käsitystä esitteiden sisällöstä.
Lisäksi sain Espanjan kartan. Ja se nainen vielä kehui mun espanjaa, mistä mulle tuli hyvä mieli. ^^ Heh, sain vähän itseluottamusta siitä. Jospa sitä pärjättäisiin ihan Espanjassakin asti.
Eilen matkustin sitten yöjunalla Tukholmasta Luulajaan. Ja Luulajasta aamulla bussilla Haaparantaan. Ja Haaparannasta autolla (porukat oli vastassa Hapitsussa) Ouluun. Ja kun rynnistin koneelle, niin arvatkaa ketkä kaksi oli mesessä!
Jos arvasitte, että Selene ja Sandra, niin ootte älykkäitä henkilöitä (kyllä vain!). Ja jos ette, niin ei se mitään, ei kaikkea voi arvata.
Oikea vastaus oli siis Selene ja Sandra. JA aloitin sitten keskustelut heidän kanssaan. Ja he lähettivät äidiltään terkkuja. Rosa María (mamá)sanoi Sandrin välityksellä, että mun äidin ei tarvitse huolehtia, että he kohtelee mua siellä kuin kuningatarta ja pitävät musta huolta. :) Ja minä pistin sitten mun vanhemmiltani jotain terveisiä takaisin.
Mutta oli tosi kiva päästä vihdoin juttelemaan ihan tavallaa "live" ajassa heidän kanssaa, koska olen odottanut sitä niin paljon. Ja Selene kertoi, että siellä on paljon fiestoja, eli taidan päästä bilettämäänki siellä ihan kivasti. =) Ja espanjalaisetn bileet ei mun käsityksen mukaan ole mitään ryyppyjuhlia kuten täällä kotosuomessa useimmat vaikuttaa olevan, vaan siellä (näin olen ymmärtänyt) nuoret ei juo juhlissa humaltuakseen (tai ainakaan konttauskuntoon :D). Eli toivon mukaan siellä on sitten kovasti kaikkee tanssimista. Ainakin Selene kertoi, että "bailamos mucho." Tai jtn tohon suuntaan. Oij, en jaksa odottaa!!! Enää 37 päivää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
