Estoy muy alegra!

Hihhiih, Fransisco vastasi. Ja Selene vastasi. Ja Sandra pisti facebookissa vastauksen myös. Eli sähköpostiin posahti kuin posahtikin viestiä. :)

Ja palasin bai tö wei tänään takaisin tänne Ouluun. Mulle oli hyvää harjoitusta seikkailla yksin Tukholman kaduilla (sillä välin, kun tätini oli töissä) ja yrittää selviytyä vieraalla kielellä, tässä tapauksessa ruotsilla semmoisista tilanteista kuin kaupankäynneistä ja pienimuotoisesta smalltalkista. Tosin pakko on myöntää, että mun ruotsinkielen taidot suck butt, kun en ole oikein viime aikoina keskittynyt kertaaman ruotsin sanavarastoani. Joten aina välillä suuremman painiikkikohtauksen jysykyttäessä suonissa, annoin suosiolla englannin kielelle vallan. Sillä sitten pystyinkin höpöttelemään enemmän.

Ja mua yritettiin iskeä kaksi kertaa! Hahhah, se toinen oli yhen kaupan ranskalainen myyjä. Se tarjos mulle purkkaa ja kehu nätiksi ja pyysi mun numeroa. :D En antanut numeroa, vaan pakenin paikalta. Se oli nimittäin varmaan kolmikymppinen jo.

Ja tokan kerran kyseessä oli joku Ghanalainen mies, joka kehui mun hymyä. Heheh. Joo ja sekin oli vaivaiset 26v. "Oh but age but a number, right?" se yritti. Minä mietin: "Yeah, sure but not for me. Not when a guy is 9 years older." Ja sit ditchasin senkin oikein tahdikkaasti sanomalla, että pitää tavata yksi kaveri... Hah joo, en tiiä, sattohan se olla ett se oli joku varas tai jotain, mutta kyllä se itsetuntoa kohottaa tuommoinen. :D Saa nähdä mitä siellä Espanjassa sitten.. ^^

JA mä pääsin radioon! Ooolallaa, se oli jännää. Mun täti siis työskentelee radiossa, ja otti mut mukaan, ja sitten se yksi nainen sieltä tarjosi mulle vapaaehtoista avustajan tehtävää, ja niin minä sitten avustin. Tässä yhteydessä avustus tarkoittaa siis sitä, että suoritin Tukholman Pride-festareilla Ruotsin armeijan jääkäritestin radion suorassa lähetyksessä. :D Alunperin jutun ei pitänyt mennä niin, vaan meidän oli tarkoitus ettiä muita suomalaisia väkijoukosta, joita haastatella, mutta koska ketään ei löytynyt, niin siirryttiin suunnitelmaan B.

Jääkäritesti koostui 20 kilon repusta, joka jysäytettiin mulle selkään. Ja se säkki selässä piti nousta yhdellä jalalla sellaisen arkun päälle 75 kertaa. Hävettää myöntää, mutta 70:nen nousun kohdalla minä horjahdin (ja tämä nakertaa vieläkin, koska kuvittelin, että mulla on mukamas hyvä kunto). Vaikka rutistin ne viimeset viisi vielä (ja melkein kuolin), niin se avustajajääkärinainen piti repusta kiinni, joten niitä viimeistä viittä ei kait sitten laskettu. Eli näillä näkymin minusta ei Ruotsin armeijan jääkäriä ole tulossa. :D Ja nyt on oikea reisi aika jumissa ja kipeä.

Mutta paremmin mää jaksoin kuitenkin kuin se jätkä, joka yritti testiä ennen mua. Se ei vissiin päässyt kuin johonkin kolmeenkymmeneen saakka. Lällislää! :D

Ja minähän voin aina syyttää voimieni loppumista siitä, että jouduin siinä ohella puuskuttamaan kommenttia mikkiin, jotain tyyliin: -Joo nyt on joku ehkä 40 menny, aika kamalalta alkaa tuntua. -Vieläkö jaksat? -Joohhh (pakko.) Heh, siinä missä taidot loppuu, niin selitykset alkaa, niinhän se menee. :D

Niin, ja samaisilla Pride-festivaaleilla oli myös semmoinen Espanjakoju. No festareiltahan löytyi toki vaikka mitä; jotain ihmehierontaa, HIV-testikoju, transukoju jne.. Joka tapauksessa menin siihen Espanjakojulle, jota piti pystyssä espanjalaisnainen. Ja sitten juttelin sen kanssa espanjaksi!!!

Ooo, olin ylpeä ittestäni, kun osasin selittää sille mun vaihtarivuodestani ja kaikkee, ja se antoi mulle nettiosoitteen, josta voin tilata ilmaiseksi tietoa Espanjasta. Ja lykkäsi se myös mulle kouraan paljon Espanja-esitteitä, joista osassa on tietoa Espanjan homobaareista- ja turismista yms. (mitkä ei mua pahemmin kiinnosta),mutta löytyy niistä myös paljon perustietoa maasta ja sen tavallisimmista turistirysistä. Harmi vaan, kun kaikki on ruotsiksi. Se hieman rajoittaa mun ymmärrystä ja käsitystä esitteiden sisällöstä.

Lisäksi sain Espanjan kartan. Ja se nainen vielä kehui mun espanjaa, mistä mulle tuli hyvä mieli. ^^ Heh, sain vähän itseluottamusta siitä. Jospa sitä pärjättäisiin ihan Espanjassakin asti.

Eilen matkustin sitten yöjunalla Tukholmasta Luulajaan. Ja Luulajasta aamulla bussilla Haaparantaan. Ja Haaparannasta autolla (porukat oli vastassa Hapitsussa) Ouluun. Ja kun rynnistin koneelle, niin arvatkaa ketkä kaksi oli mesessä!

Jos arvasitte, että Selene ja Sandra, niin ootte älykkäitä henkilöitä (kyllä vain!). Ja jos ette, niin ei se mitään, ei kaikkea voi arvata.

Oikea vastaus oli siis Selene ja Sandra. JA aloitin sitten keskustelut heidän kanssaan. Ja he lähettivät äidiltään terkkuja. Rosa María (mamá)sanoi Sandrin välityksellä, että mun äidin ei tarvitse huolehtia, että he kohtelee mua siellä kuin kuningatarta ja pitävät musta huolta. :) Ja minä pistin sitten mun vanhemmiltani jotain terveisiä takaisin.

Mutta oli tosi kiva päästä vihdoin juttelemaan ihan tavallaa "live" ajassa heidän kanssaa, koska olen odottanut sitä niin paljon. Ja Selene kertoi, että siellä on paljon fiestoja, eli taidan päästä bilettämäänki siellä ihan kivasti. =) Ja espanjalaisetn bileet ei mun käsityksen mukaan ole mitään ryyppyjuhlia kuten täällä kotosuomessa useimmat vaikuttaa olevan, vaan siellä (näin olen ymmärtänyt) nuoret ei juo juhlissa humaltuakseen (tai ainakaan konttauskuntoon :D). Eli toivon mukaan siellä on sitten kovasti kaikkee tanssimista. Ainakin Selene kertoi, että "bailamos mucho." Tai jtn tohon suuntaan. Oij, en jaksa odottaa!!! Enää 37 päivää.