Vihdoin viimein kirjoittelen tannekin. :)
Taalla Espanjassa aurinko paistaa vielakin ja lampoa riittaa. Huomenissa tulee ensimmaiset kolme viikkoa tayteen.
Kerronpa ensin niista Ferioista ja ekasta koulupaivasta, niin etta kirjoitus sujuu joten kuten kronologisessa jarjestyksessa.
Silloin perjantaina viikko sitten alkoi tosiaan koulu. Mun koulun aloituksen kanssa oli jotai sotkuiulua, mutta perjantaina joka tapauksessa sitten aloitin. Luokkani osoittaitui kivaksi. Eniten olen kuitenki henkaillut Selenen ja sen kavereitten kanssa, joista suurin osa (kaikki paitsi yksi) on muissa luokissa.
Ekana paivana en kassannyt koulussa oikeestaan yhtaan mitaan. Eipa silla, etta ekana paivana olisi paljon mitaa opetettukkaan. Varsinainen koulu alkoi vasta maanantaina.
Koulun jalkeen tsillailtiin kotosalla ilta (yo) kahteentoista, jolloin sitten lahdettiin Selen kanssa Ferioihin. Feriat koostui tivolilaitteista ja ruokakojuista ja keikenlaisesta ohjelmasta, joista mina en kuitenkaan paassyt nauttimaan, silla me vietimme ajan Ferioiden Plaza de Juventudissa. Plza de Juventud (nuoruuden aukio) oli sellainen suuri alue, joka oli pyhitetty taysin fiestaamiselle.
Aukiota reunusti kojut, joissa musiikki jumputtu korviahuumaavalla korkeudella. Kojuissa myytiin juotavaa ja porukka tanssi ja biletti siella.
Valiettavasti mina en ollut siina vaiheessa oikein juhlatuulella. Ihmisia oli valtavan paljon, muusikki liian kovalla, mua vasytti ja arsytti kun kaikki vaan toni mua ja ilta oli viilea. Jotenkin selvisin hereilla ja hengissa ja kotiin me palattiin joskus kolmen neljan maissa.
Sitten nukuttiin pitkaan (paitsi mina, joka onnistuin taas heraamaan jo ennen kahtatoista. Ja iltapaivalla neljan jalkeen lahettiin uudelleen bilettamaan, ja sillon oli jo kivempaa, koska paikalle saapui myos tyyppeja joihin olin tutustunut jo aikaisemmin Calerassa. Ja oli lammin, aurinko paistoi ja ei vasyttanyt (lyhyista unista huolimatta. Sitten me palattiin Selen kanssa kotiin illalla kymmenen jalkeen syomaan(kanafajitoja) ja valmistautumaan yobiletysta varten. Mutta siina vaiheessa mua rupesi vasyttamaan (vaihteeksi, hyva mina!) enka viittinyt enaa lahtea ferioihin. Sele sen sijaan lahti (miten se jaksoi?) Mutta se valitti seuraavana paivana ,etta oli ollut tylsaa, ja etta sita oli vasyttanyt.
Ja sunnuntaina mentiin taas iltapaivalla ja palattiin joskus ennen kahtatoista. Seuraavan paivan vietimme hehkeina ja pirteina koulussa.
Ja taas koulun jalkeen. Kauhee bileputki oikeesti, ja varsinkin mulle, joka en ole tottunut pilettamaan juuri ollenkaan... No joo taas oli ihan kivaa, mut me palattiin jo yheksan jalkeen.
JA tiistaina oltiin hieman virkeampia sitten skolessa. Tiistaina kavin sitten lenkilla (ooooj!!) sen jalkeen, kun olin katsonut Mamma Mian alkuperaisena versiona. Oikeesti, mua arsyttaa, ku kaikki ohjelmat taalla on dubattuja. Vaikka lahin vasta joskus puoli seittemalta, ulkona oli sairaan lammin ja aurinko porotti viela aika railakkaasti. Mutta juoksin siita huolimatta sen tunti + vartin. Tosin kylla ma kavelinkin vahasen... Kunto rupsahtanut..
Ja lauantaina oltiin Madridissa tyttojen serkun Lucian ristiaisissa. Ne oli katoliset ristiaset, mutta eipa ne kauheesti mielestani eronneet luterilaisesta vastaavasta toimeenpiteesta. Ja sen jalkeen koko juhlavaki siirtyi syomaan ravintolaan, josta oli varattu meille vaikka kuinka monta poytaa. Ja me syotiin kauan ja paljon ja hyvasti. Espanjalainen ruoka <3.
Mutta joo, siinapa taitaa olla suurimmat saavutukseni taalta Espanjasta talla eraa. Kiitos ja kuulemiin ja toivon, etta te kaikki siella Suomessa (ja muuallakin) voitte hyvin. :)
maanantai 28. syyskuuta 2009
torstai 17. syyskuuta 2009
Terkkuja Espanjasta!
No niin, kirjoitampa nyt vihdoin taalta Espanjan maaltakin hieman, kun nyt on viimein aikaa. Lukijat saa nyt karsia äiden puuttumisesta, kun en jaksa sumplia niita tekstiin enempaa kuin tuon esimerkin.
Elikkas siis, aloitetaan alusta. Espanjaan saavuin tiistaina vahan paalle viikko sitten. Hienosti selvisin Madridin kentalla, kun sellanen ystavallinen seta auttoi mua. Loppujen lopuksi en olisi edes tarvinnut varmaan mitaan neuvoja, kun sielta loytyi ihan selkiat ohjeistukset ja viitat, miten loytaa ne laukut ymsyms. Laukut siis loytyi, yhteyshenkilo Mercedes samoten.
Mercedes saattoi mut taksilla bussiasemalle, ja sielta viiletin linkulla Talavera de la Reinaan. Ja taalla ollaan. Perhe oli mua vastassa asemalla, ja aluevalvojakin tuli. Sitten jaeltiin poskipusuja, ja selvisin niista oikein hienosti.
Paivat on menneet taalla tavattoan nopeaa. Tahan saakka on ollut lammin, 30 astetta plussan puolella, mut tanaan on satanut ja ollut pilvista. Perhe on ollut mulle oikein ystavallinen, ja tulen toimeen kaikkien kanssa. Toistaiseksi ei ole ollut onkkelmia.
Viime lauantaina paasin tustumaan espanjalaisetn nuoretn juhlakulttuuriin, kun mentiin vanhemman siskon ja sen kamujen kanssa Caleraan (laheiseen pikkukylaan) bilettamaan. Me lahdettiin illalla joskus kymmenen jalkee ja palattiin kotiin aamulla ennen yheksaa.. Multa tammoinen valvominen oli aplodien arvinen suosius, koska tykkaan nukkua paljon, pitkaan ja hartaasti ja menen usein aikaisin nukkumaan.
Talla oon saanu totuttautua taas valvomiseen.
Huomenna alkaa kuitenkin koulu, etta kylla se arki tasta varmaan tasoittuu. Huomenna alkaa myos kuitenkin viisi paivaa kestavat Feriat, eli sellainen juhlataphtumaputki, joten viis paivaa (tai no yota) pitanee valvoa.
Koulun alettua toivon mukaan rupian tutustumaan useampiin ihmisiin, vaikka kylla ma jo nytkin olen tehnyt tuttavuutta porukkaan.Ja ajattelin aloittaa flamencon, koska se olisi jotain typical spanish, you know?
Ruoka taalla on rasvaista, palaan Suomeen sellasena muodottomana moykkyna oikeesti. Mutta juu nyt pitaa menna, en oo varma et minne mut joo.. Adios ja besoja kaikille kamuille ja kotivaelle sukulaisille ja kaikille! :D
Elikkas siis, aloitetaan alusta. Espanjaan saavuin tiistaina vahan paalle viikko sitten. Hienosti selvisin Madridin kentalla, kun sellanen ystavallinen seta auttoi mua. Loppujen lopuksi en olisi edes tarvinnut varmaan mitaan neuvoja, kun sielta loytyi ihan selkiat ohjeistukset ja viitat, miten loytaa ne laukut ymsyms. Laukut siis loytyi, yhteyshenkilo Mercedes samoten.
Mercedes saattoi mut taksilla bussiasemalle, ja sielta viiletin linkulla Talavera de la Reinaan. Ja taalla ollaan. Perhe oli mua vastassa asemalla, ja aluevalvojakin tuli. Sitten jaeltiin poskipusuja, ja selvisin niista oikein hienosti.
Paivat on menneet taalla tavattoan nopeaa. Tahan saakka on ollut lammin, 30 astetta plussan puolella, mut tanaan on satanut ja ollut pilvista. Perhe on ollut mulle oikein ystavallinen, ja tulen toimeen kaikkien kanssa. Toistaiseksi ei ole ollut onkkelmia.
Viime lauantaina paasin tustumaan espanjalaisetn nuoretn juhlakulttuuriin, kun mentiin vanhemman siskon ja sen kamujen kanssa Caleraan (laheiseen pikkukylaan) bilettamaan. Me lahdettiin illalla joskus kymmenen jalkee ja palattiin kotiin aamulla ennen yheksaa.. Multa tammoinen valvominen oli aplodien arvinen suosius, koska tykkaan nukkua paljon, pitkaan ja hartaasti ja menen usein aikaisin nukkumaan.
Talla oon saanu totuttautua taas valvomiseen.
Huomenna alkaa kuitenkin koulu, etta kylla se arki tasta varmaan tasoittuu. Huomenna alkaa myos kuitenkin viisi paivaa kestavat Feriat, eli sellainen juhlataphtumaputki, joten viis paivaa (tai no yota) pitanee valvoa.
Koulun alettua toivon mukaan rupian tutustumaan useampiin ihmisiin, vaikka kylla ma jo nytkin olen tehnyt tuttavuutta porukkaan.Ja ajattelin aloittaa flamencon, koska se olisi jotain typical spanish, you know?
Ruoka taalla on rasvaista, palaan Suomeen sellasena muodottomana moykkyna oikeesti. Mutta juu nyt pitaa menna, en oo varma et minne mut joo.. Adios ja besoja kaikille kamuille ja kotivaelle sukulaisille ja kaikille! :D
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Huomenissa tämä tyttö pörräilee Espanjaan!
Aika sujahti ohitse aivan käsittämättömän nopeasti. Vielä hetki sitten lähtöön oli aikaa yli vuosi, nyt siihen on aikaa about päivä. Ihan niinku toi etana tuossa mun countterissa ois ottanu jonku kauheen spurtin, loppukirin ja kurvannu tohon countterin toiseen päähän hyppien yli joka toisen päivän.
Pakkailut olen saattanut jo valmiiksi, ainakin lähes tulkoon. Vielä pitää muutama pieni asia asetella laukkuun, mut sitten oonkin jo ready to rokkenrol. Ruumaan menevälle laukulle kertyi painoa noin 15.6 kiloa. Ja käsimatkatkavaroita pakkasin 8.1kilon verran. En oikein käsitä, miten jotkut saa laukkunsa painamaan kolmekinkymmentä kiloa. En tiiä, mitä voisin vielä tunkea omiin pakaaseihini. Loppuun asti pakattuna se iso laukku painaa varmaankin sen 16 kiloa. Sitä on sitte kiva raahata mukana Madridin kentällä.
Käsimatkavaroissa tuliaiset painaa kaikista eniten. Yllättävän painavia ne muumimukit. Ruumaan en niitä raaski laittaa, koska oon melko varma että perillä mulla olisi vaan se pussillinen sirpaleita lahjapapereissa. Tuliaiset tahdoin käsimatkatavroihin myös sen vuoksi, että jos jostain syystä matkalaukkuni päätykin jonnekkin huitsin kuukkeliin, niin voin silti antaa tuliaiset perheelle.
----
Jatkoa nyt iltapäivällä, koska en ehtinyt aamulla kirjoittaa tarpeeks, jotta oisin saanut kirjottamisen nälkäni sammutettua.
Matkalaukulla on täpösen täynnä nyt painoa 17 kiloa.
Huomenna kello 9.50 singahtaa täältä Oulusta kone Helsinkiin. Toi mun countteri, joka näkyy sivun alareunassa laskee siis aikaa siihen. Kotipahasen ditchaan siis jo noin 8.15. Suomen kamaran jätän kello 17.00, kun lentsikkani ponnistaa matkalle Madridiin. Ja Madridiin saavun sit 20.25 paikallista aikaa..
Uskoisin, että olen nämä tiedot jo ehtinyt tänne läpertää, mut en jaksa tarkistaa. Nö jää.
Sit Madridissa mua on vastassa STS:n yhteyshenkikö Mercedes, joka lykkää mut linja-autoon, joka puolestaan huristelee Talavera de la Reinaan. Siellä pitäisi kaiken saamani infon mukaan olla sitten sekä perhe, että aluevalvoja vastassa. Onkohan se valvojahenkilö saanut mun kortin, jonka lähetin kesällä...?
Perillä olenkin sitten vasta 22.30, elikkäs melkein puolilta öin Suomen aikaa. Kai. Jos oikein ymmärsin tuon aikaerosysteemin. Olen nero. Joo.
Piikkuisen huolettaa tuo bussimatka.. Entä jos en löydä yhteyshenkilöä ja myöhästyn bussista tai jotain yhtä kauhistuttavaa? Eeehheh, joo no kyllä se Mercedes mut varmaan ainaki huomaa, kun mulla on päälläni upea STS t-paita, jossa lukee talon korkuisin kirjaimin STS ja selässäni upeaakin upeampi reppu, jota suikaloi auringonkeltainen sikakirkas väritys ja siinäkin taitaa (jos en nyt väärin muista) lukea järjestöni nimi kohtuullisen kokoisella fontilla.
Myös perheen tapaaminen jännittää. Apuaapua toivottavasti ne on mukavia, eiköhän ne ole kun, ne on posteissaankin vaikuttaneet ja joo. Sit viikon päästä mulla alkaaki koulu. Ei haittaa yhtään, tässä on lomailtu monta kuukautta ja alkoikin jo kyllästyttää.
Sain valmiiksi sen mun Suomi-albumin (vihdoin ja viimein), mut en oo päättänyt, että pitäiskö mun antaa se perheelle vai ei.. Kun käsittääkseni jotkut antaa sen albumin perheelle, mut itse olen hieman vastahakoinen lahjoittamaan sen heille, kun siinä on paljon hyviä muistoja ja sellasta säilöttynä.. Toisaalta, kaikki kuvat löytyy kyllä koneeltakin, että ne saa aina uusiksi kehitettyä.. Mutta TOISAALTA jaksaako peerheettä NIIN kauheesti kiinnostaa mun kaverien kuvat ja semmoset, mitä albumista löytyy aika paljonkin... Katsotaan ja pohditaan. Ja mietiskellään.
Kaikkia mun kavereita tulee SUUNNATON ikävä. Tuntuu epätodelliselta ajatella, etten nää nyt niitä (paitsi yhen vielä) melkein vuoteen. Huhhuhui. Ei se onneks niin kauhistuttavan pitkä aika ole ja se kuluu varmasti nopiaa. Kiitos ystävät raksupoksut, ku ootte olleet niin kannustavia ja kivoja. :)
Ja tämä kirjoitus jääneekin sitten viimeiseksi, minkä täällä homesweethomessa skriivailen. Ja Suomessa. Oijoi, seuraavana päivitänkin blogiani Talavera de la Reinasta. Lukekaa ja kommentoikaa, jos vain suinkin jaksatte. Nyt lähden hyperventiloimaan (hujuijuihuomennaespanjaanvihdoinapua) jonnekin muualle. Hasta luego, me voy a España mañana!
Pakkailut olen saattanut jo valmiiksi, ainakin lähes tulkoon. Vielä pitää muutama pieni asia asetella laukkuun, mut sitten oonkin jo ready to rokkenrol. Ruumaan menevälle laukulle kertyi painoa noin 15.6 kiloa. Ja käsimatkatkavaroita pakkasin 8.1kilon verran. En oikein käsitä, miten jotkut saa laukkunsa painamaan kolmekinkymmentä kiloa. En tiiä, mitä voisin vielä tunkea omiin pakaaseihini. Loppuun asti pakattuna se iso laukku painaa varmaankin sen 16 kiloa. Sitä on sitte kiva raahata mukana Madridin kentällä.
Käsimatkavaroissa tuliaiset painaa kaikista eniten. Yllättävän painavia ne muumimukit. Ruumaan en niitä raaski laittaa, koska oon melko varma että perillä mulla olisi vaan se pussillinen sirpaleita lahjapapereissa. Tuliaiset tahdoin käsimatkatavroihin myös sen vuoksi, että jos jostain syystä matkalaukkuni päätykin jonnekkin huitsin kuukkeliin, niin voin silti antaa tuliaiset perheelle.
----
Jatkoa nyt iltapäivällä, koska en ehtinyt aamulla kirjoittaa tarpeeks, jotta oisin saanut kirjottamisen nälkäni sammutettua.
Matkalaukulla on täpösen täynnä nyt painoa 17 kiloa.
Huomenna kello 9.50 singahtaa täältä Oulusta kone Helsinkiin. Toi mun countteri, joka näkyy sivun alareunassa laskee siis aikaa siihen. Kotipahasen ditchaan siis jo noin 8.15. Suomen kamaran jätän kello 17.00, kun lentsikkani ponnistaa matkalle Madridiin. Ja Madridiin saavun sit 20.25 paikallista aikaa..
Uskoisin, että olen nämä tiedot jo ehtinyt tänne läpertää, mut en jaksa tarkistaa. Nö jää.
Sit Madridissa mua on vastassa STS:n yhteyshenkikö Mercedes, joka lykkää mut linja-autoon, joka puolestaan huristelee Talavera de la Reinaan. Siellä pitäisi kaiken saamani infon mukaan olla sitten sekä perhe, että aluevalvoja vastassa. Onkohan se valvojahenkilö saanut mun kortin, jonka lähetin kesällä...?
Perillä olenkin sitten vasta 22.30, elikkäs melkein puolilta öin Suomen aikaa. Kai. Jos oikein ymmärsin tuon aikaerosysteemin. Olen nero. Joo.
Piikkuisen huolettaa tuo bussimatka.. Entä jos en löydä yhteyshenkilöä ja myöhästyn bussista tai jotain yhtä kauhistuttavaa? Eeehheh, joo no kyllä se Mercedes mut varmaan ainaki huomaa, kun mulla on päälläni upea STS t-paita, jossa lukee talon korkuisin kirjaimin STS ja selässäni upeaakin upeampi reppu, jota suikaloi auringonkeltainen sikakirkas väritys ja siinäkin taitaa (jos en nyt väärin muista) lukea järjestöni nimi kohtuullisen kokoisella fontilla.
Myös perheen tapaaminen jännittää. Apuaapua toivottavasti ne on mukavia, eiköhän ne ole kun, ne on posteissaankin vaikuttaneet ja joo. Sit viikon päästä mulla alkaaki koulu. Ei haittaa yhtään, tässä on lomailtu monta kuukautta ja alkoikin jo kyllästyttää.
Sain valmiiksi sen mun Suomi-albumin (vihdoin ja viimein), mut en oo päättänyt, että pitäiskö mun antaa se perheelle vai ei.. Kun käsittääkseni jotkut antaa sen albumin perheelle, mut itse olen hieman vastahakoinen lahjoittamaan sen heille, kun siinä on paljon hyviä muistoja ja sellasta säilöttynä.. Toisaalta, kaikki kuvat löytyy kyllä koneeltakin, että ne saa aina uusiksi kehitettyä.. Mutta TOISAALTA jaksaako peerheettä NIIN kauheesti kiinnostaa mun kaverien kuvat ja semmoset, mitä albumista löytyy aika paljonkin... Katsotaan ja pohditaan. Ja mietiskellään.
Kaikkia mun kavereita tulee SUUNNATON ikävä. Tuntuu epätodelliselta ajatella, etten nää nyt niitä (paitsi yhen vielä) melkein vuoteen. Huhhuhui. Ei se onneks niin kauhistuttavan pitkä aika ole ja se kuluu varmasti nopiaa. Kiitos ystävät raksupoksut, ku ootte olleet niin kannustavia ja kivoja. :)
Ja tämä kirjoitus jääneekin sitten viimeiseksi, minkä täällä homesweethomessa skriivailen. Ja Suomessa. Oijoi, seuraavana päivitänkin blogiani Talavera de la Reinasta. Lukekaa ja kommentoikaa, jos vain suinkin jaksatte. Nyt lähden hyperventiloimaan (hujuijuihuomennaespanjaanvihdoinapua) jonnekin muualle. Hasta luego, me voy a España mañana!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
