Huomenissa tämä tyttö pörräilee Espanjaan!

Aika sujahti ohitse aivan käsittämättömän nopeasti. Vielä hetki sitten lähtöön oli aikaa yli vuosi, nyt siihen on aikaa about päivä. Ihan niinku toi etana tuossa mun countterissa ois ottanu jonku kauheen spurtin, loppukirin ja kurvannu tohon countterin toiseen päähän hyppien yli joka toisen päivän.

Pakkailut olen saattanut jo valmiiksi, ainakin lähes tulkoon. Vielä pitää muutama pieni asia asetella laukkuun, mut sitten oonkin jo ready to rokkenrol. Ruumaan menevälle laukulle kertyi painoa noin 15.6 kiloa. Ja käsimatkatkavaroita pakkasin 8.1kilon verran. En oikein käsitä, miten jotkut saa laukkunsa painamaan kolmekinkymmentä kiloa. En tiiä, mitä voisin vielä tunkea omiin pakaaseihini. Loppuun asti pakattuna se iso laukku painaa varmaankin sen 16 kiloa. Sitä on sitte kiva raahata mukana Madridin kentällä.

Käsimatkavaroissa tuliaiset painaa kaikista eniten. Yllättävän painavia ne muumimukit. Ruumaan en niitä raaski laittaa, koska oon melko varma että perillä mulla olisi vaan se pussillinen sirpaleita lahjapapereissa. Tuliaiset tahdoin käsimatkatavroihin myös sen vuoksi, että jos jostain syystä matkalaukkuni päätykin jonnekkin huitsin kuukkeliin, niin voin silti antaa tuliaiset perheelle.


----

Jatkoa nyt iltapäivällä, koska en ehtinyt aamulla kirjoittaa tarpeeks, jotta oisin saanut kirjottamisen nälkäni sammutettua.

Matkalaukulla on täpösen täynnä nyt painoa 17 kiloa.

Huomenna kello 9.50 singahtaa täältä Oulusta kone Helsinkiin. Toi mun countteri, joka näkyy sivun alareunassa laskee siis aikaa siihen. Kotipahasen ditchaan siis jo noin 8.15. Suomen kamaran jätän kello 17.00, kun lentsikkani ponnistaa matkalle Madridiin. Ja Madridiin saavun sit 20.25 paikallista aikaa..

Uskoisin, että olen nämä tiedot jo ehtinyt tänne läpertää, mut en jaksa tarkistaa. Nö jää.

Sit Madridissa mua on vastassa STS:n yhteyshenkikö Mercedes, joka lykkää mut linja-autoon, joka puolestaan huristelee Talavera de la Reinaan. Siellä pitäisi kaiken saamani infon mukaan olla sitten sekä perhe, että aluevalvoja vastassa. Onkohan se valvojahenkilö saanut mun kortin, jonka lähetin kesällä...?

Perillä olenkin sitten vasta 22.30, elikkäs melkein puolilta öin Suomen aikaa. Kai. Jos oikein ymmärsin tuon aikaerosysteemin. Olen nero. Joo.

Piikkuisen huolettaa tuo bussimatka.. Entä jos en löydä yhteyshenkilöä ja myöhästyn bussista tai jotain yhtä kauhistuttavaa? Eeehheh, joo no kyllä se Mercedes mut varmaan ainaki huomaa, kun mulla on päälläni upea STS t-paita, jossa lukee talon korkuisin kirjaimin STS ja selässäni upeaakin upeampi reppu, jota suikaloi auringonkeltainen sikakirkas väritys ja siinäkin taitaa (jos en nyt väärin muista) lukea järjestöni nimi kohtuullisen kokoisella fontilla.

Myös perheen tapaaminen jännittää. Apuaapua toivottavasti ne on mukavia, eiköhän ne ole kun, ne on posteissaankin vaikuttaneet ja joo. Sit viikon päästä mulla alkaaki koulu. Ei haittaa yhtään, tässä on lomailtu monta kuukautta ja alkoikin jo kyllästyttää.

Sain valmiiksi sen mun Suomi-albumin (vihdoin ja viimein), mut en oo päättänyt, että pitäiskö mun antaa se perheelle vai ei.. Kun käsittääkseni jotkut antaa sen albumin perheelle, mut itse olen hieman vastahakoinen lahjoittamaan sen heille, kun siinä on paljon hyviä muistoja ja sellasta säilöttynä.. Toisaalta, kaikki kuvat löytyy kyllä koneeltakin, että ne saa aina uusiksi kehitettyä.. Mutta TOISAALTA jaksaako peerheettä NIIN kauheesti kiinnostaa mun kaverien kuvat ja semmoset, mitä albumista löytyy aika paljonkin... Katsotaan ja pohditaan. Ja mietiskellään.

Kaikkia mun kavereita tulee SUUNNATON ikävä. Tuntuu epätodelliselta ajatella, etten nää nyt niitä (paitsi yhen vielä) melkein vuoteen. Huhhuhui. Ei se onneks niin kauhistuttavan pitkä aika ole ja se kuluu varmasti nopiaa. Kiitos ystävät raksupoksut, ku ootte olleet niin kannustavia ja kivoja. :)

Ja tämä kirjoitus jääneekin sitten viimeiseksi, minkä täällä homesweethomessa skriivailen. Ja Suomessa. Oijoi, seuraavana päivitänkin blogiani Talavera de la Reinasta. Lukekaa ja kommentoikaa, jos vain suinkin jaksatte. Nyt lähden hyperventiloimaan (hujuijuihuomennaespanjaanvihdoinapua) jonnekin muualle. Hasta luego, me voy a España mañana!