Oi oli kiva halloween ja viikonloppu. Ma kehittelin lauantaina jauhelihakastikkeen ja pottumuusin meille ruoaksi, ja kylla kaikki sita soi, niin ei se varmaan ollut mikaan jarkyttavan pahanmakuinen keitos. Mun perhe nimittain halusi, etta tekisin joskus jotain "suomalaista" ruokaa. En oikein keksinyt mitaan kummempaa ku jauhelihakastikkeen. Se on aika sellanen perus, vaikka en tiia onkse nyt alkuperaltaan mikaa maailman suomalaisin ruoka. Ja pottumuusi piti vaantaa siksi, etta olin kertonu Rosille, et me tehdaan Suomessa erilaista pottumuusia, ku mita taalla ollaan syoty (Rosan tekema pottumuusi on sellasta ohutta..)
Ja ehka ens viikonloppuna pyoraytan korvapuusteja, kun oon niitaki mainostanut jo. Ja meille on ostettu hiivaa ihan sita varten.
Sit illalla me lahdettiin Selenen ja Mayten kanssa Andrean luokse. Oli ihan kivaa vaihtelua viettaa lauantai-ilta sisalla. Andrean vanhemmat oli lahteneet MAdridiin viikonlopuksi, eika ne tainneet olla kovin tietoisia, etta Andrea oli paattanyt jarkata pikku halloweenbileet. Meita oli yhteensa joku 12 henkea ja ilta oli ihan mukava, vaikken hirmuisesti saanukkaan juteltua espanjaksi.. Jotain pienta sentaan, sellasta small talkia, ja pizaa, karkkia ja sipsia tuli kanssa vedettya nassuun varsin kiitettava maara.
Me palattiin kotiin jo joskus kahelta. Alunperin meidan piti menna viela diskoon siina vaiheessa ja sitten nukkumaan Andrean kotiin, mutta Selenella ja Maytella oli seuraavan paivana toisessa kaupungissa futispeli, ja niitten piti herata jos seitteman maissa. Ressukat sai vaivaset kolmen tunnin younet. Mina onnekas sain jaada nuukumaan rauhassa. Ja Mayte siis tuli meille yoksi.
Aamupalaksi vetasin churron (kansalliruoka ;)). Ja sitten harjottelin espanjaa mun espanjan kirjoista Pacon kanssa. Sandra oli viela jollain sen kaverilla, jonka luona se oli yopynyt. utta oli kiva viettaa aikaa naitten vanhempien kanssa.
Tanaan maanantaina ei ollut koulua, pyhainpaivan takia. Illalla kavin kuitenkin flamencotunnilla. Me tanssittiin sevillanalaisia ja se oli mukavaa. Ja ennen sita kavin Rosan kanssa kaupungilla ja ostin uudet kengat ja ohuet sukat, jotka voin laittaa mun flamencokenkien kanssa, seka mustan t-paidan, myoskin flamencoa varten. Jouluna se mun tanssikoulu jarjestaa jonkun juhlan, ja meidan pitaa ilmeisesti esiintya siella... Jaiks!
Niin ja apua, keskiviikkona on filosofian koe ja se menee varmasti huonommin ku mikaan tahan asti.. Nooh, tassa vaiheessa ehka vahan turha kitista..
Mjuu, mut nyt meen nukkumaan. ¡Hasta luego! :)
maanantai 2. marraskuuta 2009
torstai 29. lokakuuta 2009
updates
Tuntuu, etta kaikki mun (vahaiset) lukijat on kaikonneet jonnekkin kuuseen, ku kommenttilootat nayttaa jaavan tyhjiksi. No jaa.. Hopottelen sitten itsekseni ja itselleni vain.
Oon huomannut oppivani koko ajan uusia sanoja ja sanontoja ja piirteita tasta kielesta. Ja uusia tapoja ja kaikkea. Ja olen tutustunut uusiin ihmisiin. Ja koko ajan tykkaan tasta mun perheestani enemman. :)
Nyt pitaa sitten mainostaa kaikille, etta ylsin silla mun kirjallisuuden kokeen vastauksellani kolmoseen. Oij! Musta se oli oikeastaan melko hyva suoritus siihen nahden, etta vastasin vaan yhteen kysymykseen. Kirjoitusvirheita ei ollut kuin muutama (tai sitten opettajaa oli vain laiskottanut paljon) JA mun pistemaara oli suurempi kuin joillakin muilla siina luokassa. Nyt ottakaa huomioon se, etta ne muut puhuvat espanjaa aidinkielenaan ja mina en.
Lisaksi hehkuttelen mun kuviksen historian kokeen arvosanaa. VITONEN!!! Paasin lapi! Wuhuu, aplodeja mulle. :D Olen ylpea. On oikeesti hankalaa eka kirjottaa muistiinpanoja tunneilla. Silloin ei voi kesittya ajattelemaan, mita kaikki se irjoitus tarkoittaa, kun pitaa keskittya kirjottamaan mahollisimman nopiaa, etta saa kaiken ylos, ita se opettaja nayttaa power pointilta. Kotona pitaa sitten tehda varsinainen kaannostyo. Sitten pitaa ymmartaa kaikki se mita on kaantanyt. Ja sitten pitaa opetella niita aisioita. Ja lopulta kerrata, etta kokeessakin osaisi jotain..
Sitten talla viikolla oli enkun koe ja sen lapaisin liehuvin lipuin ja ope vapautti mut tulevista enkun kokeista ja tunneille mun ei kuulemma tarvi osallistua vaan voin kayttaa ajan joittenkin muiden aineiden opiskeluun. Ja saan automaattisesti kympin. Nice. :)
Viime perjantaina tapasin toisen tassa kaupungissa asuvan vaihtarin, Hannan, joka on saksasta. Se puhuu sika vahan espanjaa. Silla on myos paljon tiukempi perhe ku mulla. Ne pakottaa sen lukemaan kauheesti koulua varten, mika musta on turhaa, kun ei senkaan numerot vaikuta Saksassa. Lisaksi se ei saa menna yksin ulos enaa kahdeksan jalkeen ja sen vuoksi sen sisko oli kanssa mukana sillon Perjantaina. Ei se mua haitannu, sen sisko oli mukava ja se puhu hyvin enkkua. Taalla ei juuri kukaan puhu hyvaa enkkua. Lahes kaikki feilas sen enkun kokeen mun luokasta.
Se Hanna oli ihan mukava. Se tosin vaikutti paljon masentuneemmalta kuin mina, ja epailen etta sen kielitaidottomuus vaikuttaa asiaan. Mullakin on vaikeuksia esim. seurata tunnilla ja lapaista kokeita ja osallistua keskuteluihin kun taalla kaikki puhuu niin nopiaa, niin sille se on varmaan mahdotonta. Ja sen perhe tahtoo, etta se lapaisee kaikki kokeet. Hyih, eihan sille jaa aikaa tehda yhtaan mitaan muuta jos se vaan lukee kokeisiin koko ajan...
No juu. Niin ja 14.10 me lahdetaan Madridiin. Mina ja Hanna ja australialainen Gergia, johon en oo saanu yhteytta mennaan bussilla vissiinki sinne. JA siella meilla on joku STS:n vaihtarimiitinki ja me yovytaan hotellissa. Vahan tulee siistia! En jaksa odottaa.
Mitas muuta. Niin, taa talaveralainen aksentti on melko selkea, mut naa sanoo paljon asiopita mihin en ollu tormanny aikasemmin, tai mita en oo ite ainaskaan kayttany aikasemmin.
Esim ku sanotaan vaikkapa, et ¿estas cansado?, nii siita tulee ¿ehtah cansao?.
Ja ku taa nuoriso puhuu nii ne kayttaa paljon sellasia sanoja ku tía ja tronca. Tíahan on kirjaimellisesti tati, mutta niin... Taalla kulee paljon esim. ¿qué dices, tía? Tai tronca, mutta tronca on ehka vahan negatiivisempi ilmaisu...
Naa myos asettaa monesti artikkelin etunimen eteen. Esim. me ha dicho la Sandra... Vaikka se on kieliopillisesti vaarin. Jaa kaikenlaista.. Niin ja j:n ja g:n naa rakasee ulos niiku rakapallon. Maa en vaa osaa sanoa sita kunnolla. Mulla tulee aina pehmee hoo-aanne. Niinku enkun house-sanassa. Ejercito. General. Kaikki sanoo, etta andalusiassa ne puhuu silleen. Ehka pitaski muuttaa sinne, hehheh. :D
Ui ja lauantaina on Andrean luona halloween juhlat. Tai no se on vissiin enemminkin sellanen kaverikeraantyminen. Me mennaan sen luokse mina, Sele, Mayte, Aroa, Elena, Ainoa ja Andrea, ja en tiia tuleeko viela muitaki. Ja syyan pizzaa ja katotaan joku kauhuleffa. En tykkaa kauhuleffoista, ku ne on pelottavia, mut pitanee uhrautua halloweenin kunniaksi.. -_-. Viime lauantaina me fiestattiin kanssa ja oli kivaa. Em. henkilot ovat koulusta, kaikki paitsi Mayte, joka on Selenen futisjoukkueesta.
Niin ja kiitos kaunis familia, siita salmiakkipaketista, jonka lahetitte mulle. Suklaat on syoty (tosin mun host-perhe vetas suurimman osan) ja salmiakit melkein, mutta ajattelin, et vien niita panttereita kouluun, niin saa luokka maistaa. Ja kirjan oon lukenu, se oli hyva. (The Host, suosittelen kaikille) Mutta semmoisia.
Bss y abrazos, cariños,
os quiero muxo.
Oon huomannut oppivani koko ajan uusia sanoja ja sanontoja ja piirteita tasta kielesta. Ja uusia tapoja ja kaikkea. Ja olen tutustunut uusiin ihmisiin. Ja koko ajan tykkaan tasta mun perheestani enemman. :)
Nyt pitaa sitten mainostaa kaikille, etta ylsin silla mun kirjallisuuden kokeen vastauksellani kolmoseen. Oij! Musta se oli oikeastaan melko hyva suoritus siihen nahden, etta vastasin vaan yhteen kysymykseen. Kirjoitusvirheita ei ollut kuin muutama (tai sitten opettajaa oli vain laiskottanut paljon) JA mun pistemaara oli suurempi kuin joillakin muilla siina luokassa. Nyt ottakaa huomioon se, etta ne muut puhuvat espanjaa aidinkielenaan ja mina en.
Lisaksi hehkuttelen mun kuviksen historian kokeen arvosanaa. VITONEN!!! Paasin lapi! Wuhuu, aplodeja mulle. :D Olen ylpea. On oikeesti hankalaa eka kirjottaa muistiinpanoja tunneilla. Silloin ei voi kesittya ajattelemaan, mita kaikki se irjoitus tarkoittaa, kun pitaa keskittya kirjottamaan mahollisimman nopiaa, etta saa kaiken ylos, ita se opettaja nayttaa power pointilta. Kotona pitaa sitten tehda varsinainen kaannostyo. Sitten pitaa ymmartaa kaikki se mita on kaantanyt. Ja sitten pitaa opetella niita aisioita. Ja lopulta kerrata, etta kokeessakin osaisi jotain..
Sitten talla viikolla oli enkun koe ja sen lapaisin liehuvin lipuin ja ope vapautti mut tulevista enkun kokeista ja tunneille mun ei kuulemma tarvi osallistua vaan voin kayttaa ajan joittenkin muiden aineiden opiskeluun. Ja saan automaattisesti kympin. Nice. :)
Viime perjantaina tapasin toisen tassa kaupungissa asuvan vaihtarin, Hannan, joka on saksasta. Se puhuu sika vahan espanjaa. Silla on myos paljon tiukempi perhe ku mulla. Ne pakottaa sen lukemaan kauheesti koulua varten, mika musta on turhaa, kun ei senkaan numerot vaikuta Saksassa. Lisaksi se ei saa menna yksin ulos enaa kahdeksan jalkeen ja sen vuoksi sen sisko oli kanssa mukana sillon Perjantaina. Ei se mua haitannu, sen sisko oli mukava ja se puhu hyvin enkkua. Taalla ei juuri kukaan puhu hyvaa enkkua. Lahes kaikki feilas sen enkun kokeen mun luokasta.
Se Hanna oli ihan mukava. Se tosin vaikutti paljon masentuneemmalta kuin mina, ja epailen etta sen kielitaidottomuus vaikuttaa asiaan. Mullakin on vaikeuksia esim. seurata tunnilla ja lapaista kokeita ja osallistua keskuteluihin kun taalla kaikki puhuu niin nopiaa, niin sille se on varmaan mahdotonta. Ja sen perhe tahtoo, etta se lapaisee kaikki kokeet. Hyih, eihan sille jaa aikaa tehda yhtaan mitaan muuta jos se vaan lukee kokeisiin koko ajan...
No juu. Niin ja 14.10 me lahdetaan Madridiin. Mina ja Hanna ja australialainen Gergia, johon en oo saanu yhteytta mennaan bussilla vissiinki sinne. JA siella meilla on joku STS:n vaihtarimiitinki ja me yovytaan hotellissa. Vahan tulee siistia! En jaksa odottaa.
Mitas muuta. Niin, taa talaveralainen aksentti on melko selkea, mut naa sanoo paljon asiopita mihin en ollu tormanny aikasemmin, tai mita en oo ite ainaskaan kayttany aikasemmin.
Esim ku sanotaan vaikkapa, et ¿estas cansado?, nii siita tulee ¿ehtah cansao?.
Ja ku taa nuoriso puhuu nii ne kayttaa paljon sellasia sanoja ku tía ja tronca. Tíahan on kirjaimellisesti tati, mutta niin... Taalla kulee paljon esim. ¿qué dices, tía? Tai tronca, mutta tronca on ehka vahan negatiivisempi ilmaisu...
Naa myos asettaa monesti artikkelin etunimen eteen. Esim. me ha dicho la Sandra... Vaikka se on kieliopillisesti vaarin. Jaa kaikenlaista.. Niin ja j:n ja g:n naa rakasee ulos niiku rakapallon. Maa en vaa osaa sanoa sita kunnolla. Mulla tulee aina pehmee hoo-aanne. Niinku enkun house-sanassa. Ejercito. General. Kaikki sanoo, etta andalusiassa ne puhuu silleen. Ehka pitaski muuttaa sinne, hehheh. :D
Ui ja lauantaina on Andrean luona halloween juhlat. Tai no se on vissiin enemminkin sellanen kaverikeraantyminen. Me mennaan sen luokse mina, Sele, Mayte, Aroa, Elena, Ainoa ja Andrea, ja en tiia tuleeko viela muitaki. Ja syyan pizzaa ja katotaan joku kauhuleffa. En tykkaa kauhuleffoista, ku ne on pelottavia, mut pitanee uhrautua halloweenin kunniaksi.. -_-. Viime lauantaina me fiestattiin kanssa ja oli kivaa. Em. henkilot ovat koulusta, kaikki paitsi Mayte, joka on Selenen futisjoukkueesta.
Niin ja kiitos kaunis familia, siita salmiakkipaketista, jonka lahetitte mulle. Suklaat on syoty (tosin mun host-perhe vetas suurimman osan) ja salmiakit melkein, mutta ajattelin, et vien niita panttereita kouluun, niin saa luokka maistaa. Ja kirjan oon lukenu, se oli hyva. (The Host, suosittelen kaikille) Mutta semmoisia.
Bss y abrazos, cariños,
os quiero muxo.
maanantai 19. lokakuuta 2009
6vka
Voi kun aika on kulunut nopiasti. Kuutisen viikkoa olen kohta oleskellut taalla Espanjan auringossa. Kylla vain, aurinko paistaa edelleen, tosin lampoasteet on vajonneet huolestuttaviin lukemiin. Esimerkiksi nyt ulkona on vaivaiset 21 astetta, vaikka kello on vasta 18.30.. No jaa, ompahan ainakin lampoisempaa ku Suomessa. Hehheh.
Edelliset pari viikkoa on kuluneet supernopiaa. Valilla olen viettanyt muutaman angstipaivan, mutta suurimmaksi osaksi taalla on ollut kivaa. Oon saanu kiskastua paiva paivalta... no ainakin valilla.. yha useamman sanan sanaisesta arkustani, mika lienee hieno saavutus.
Olen myos hionut suhteitani muihin luokkalaisiini, ja olen edelleen sita mielta, etta mulla kavi tuuri sen luokan suhteen. Samoten perheen suhteen. Juttelin tassa eras paiva host-aitini kanssa perheen valinnasta, ja se kertoi, etta ei naita oltu mitaan haastateltu. Pakolliset tiedot aluevalvoja (raksupoksu Clarisa, joka ei hoida mitaan asioita) oli kirjottanu ylos autossa ja siina se, mulle oli perhe valittu. Tsadaam. Go Clarisa. Etta nain taalla, vaikka Suomessa STS kivenkovaan vaitti, etta kaikki perheet ja perheenjasenet haastatellaan huolellisesti ja heidan kodeissaan kaydaan vierailemassa. Tietysti STS:han ei ole se vastaanottava jarjesto taalla, vaan Interway..
Maanantaina ei ollut koulua koska oli Fiesta Nacional. Me kaytiin sillon naitten tadin luona, ja mina ja Rosa poimittiin viinirypaleita ampiaisia kuhisevista pensaista. Se oli niiku joku extremelaji. Kumma kylla selvittiin hengissa ja ilman haavereita. Ja saalis oli kaks pussillista rypaleita. Njams.
Tykkaan paljon viinirypaleista. Puhuttiin tassa yks paiva siita, etta ku taalla on uutena vuotena tapana syya yks rypale sekunnin valein 12. sekunnin ajan uuden vuoden aattona, niin Sele sano etta kahdentoista rypaleen sijasta mina vetasen 24... :D Heh..
Flamenco tunnit aloitin sillon pari viikkoa sitten. Siella on kivaa, vaikka en saakkaan sormia ja kasia liikkumaan samalla tavalla kuin opettajalla. Mutta harjoituksen kanssa... Tuun tarttemaan paljon harjoitusta....
No joo. Viime keskiviikkona kavin luokkaretkella ja se oli huippua. Me kiivettiin Gredoksen vuorelle ja mina ja yks Marta oltiin ainoat tytot, jotka kipus vuoren ylos ja laskeutu alas laguuniin. Se oli semmonen `pieni vuoristolampi, aivan tosi natti. Mun pitaa yrittaa saada kuvia ladattua tanne, mutta viimeksi ku yritin tallentaa kuvia kamerasta koneelle, nii ei onnistunu, en tiia miksi. Mutta maisemat oli aivan upeat. Ja oli kiva tutustua retkella muihinkin mun luokkalaisiin, kuin vain siskoseleneen ja sen kaveriin.
Viikonloppuna kaytiin shoppailemassa. Sitten mentiin grillailemaan host-isan synnyinkylaan sen serkun ja serkun vaimon ja isotadin kanssa. Niilla on oma viinipanimokellari siella. Ne valmistaa itse viineja.
Nja illalla mina ja sele mentiin sitten ulos viettamaan iltaa sen kavereitten kanssa. Oli kylmaa ja ei niin kauheen kivaa, mut joo.. Kaikilla oli tunnelma hieman matalalla, koska oli nii kylma.
Perjantaina mulla oli kirjallisuuden koe. Olin harjoitellut siihen kovasti ja kaantanyt kaikki kappaleet, mutta tunneilla varmaan 90% meni ohi.. Kolmesta kysymyksesta vastasin ensimmaiseen, eli ei tainnut koe menna kovin mallikkaasti. Myos ensimmaisen kuviksen historian kokeen feilasin melko muhevasti. Arvosana-asteikolla 0-10, meika repsain huiman kakkosen. Tama viikko alkoi sitten toisella kuviksen historian kokeella. Toivon sen menneen hieman paremmin kuin se ensimmainen kuviksen koe, silla tahan luin. :)
Mutta sellaisia kuulumisia talla eraa. Kommentteilkaa mulle ja kertoilkaa millasista asioista haluatte kuulla enempi (jos haluatte).
Besoja mun cariñoille sinne Suomeen!
Edelliset pari viikkoa on kuluneet supernopiaa. Valilla olen viettanyt muutaman angstipaivan, mutta suurimmaksi osaksi taalla on ollut kivaa. Oon saanu kiskastua paiva paivalta... no ainakin valilla.. yha useamman sanan sanaisesta arkustani, mika lienee hieno saavutus.
Olen myos hionut suhteitani muihin luokkalaisiini, ja olen edelleen sita mielta, etta mulla kavi tuuri sen luokan suhteen. Samoten perheen suhteen. Juttelin tassa eras paiva host-aitini kanssa perheen valinnasta, ja se kertoi, etta ei naita oltu mitaan haastateltu. Pakolliset tiedot aluevalvoja (raksupoksu Clarisa, joka ei hoida mitaan asioita) oli kirjottanu ylos autossa ja siina se, mulle oli perhe valittu. Tsadaam. Go Clarisa. Etta nain taalla, vaikka Suomessa STS kivenkovaan vaitti, etta kaikki perheet ja perheenjasenet haastatellaan huolellisesti ja heidan kodeissaan kaydaan vierailemassa. Tietysti STS:han ei ole se vastaanottava jarjesto taalla, vaan Interway..
Maanantaina ei ollut koulua koska oli Fiesta Nacional. Me kaytiin sillon naitten tadin luona, ja mina ja Rosa poimittiin viinirypaleita ampiaisia kuhisevista pensaista. Se oli niiku joku extremelaji. Kumma kylla selvittiin hengissa ja ilman haavereita. Ja saalis oli kaks pussillista rypaleita. Njams.
Tykkaan paljon viinirypaleista. Puhuttiin tassa yks paiva siita, etta ku taalla on uutena vuotena tapana syya yks rypale sekunnin valein 12. sekunnin ajan uuden vuoden aattona, niin Sele sano etta kahdentoista rypaleen sijasta mina vetasen 24... :D Heh..
Flamenco tunnit aloitin sillon pari viikkoa sitten. Siella on kivaa, vaikka en saakkaan sormia ja kasia liikkumaan samalla tavalla kuin opettajalla. Mutta harjoituksen kanssa... Tuun tarttemaan paljon harjoitusta....
No joo. Viime keskiviikkona kavin luokkaretkella ja se oli huippua. Me kiivettiin Gredoksen vuorelle ja mina ja yks Marta oltiin ainoat tytot, jotka kipus vuoren ylos ja laskeutu alas laguuniin. Se oli semmonen `pieni vuoristolampi, aivan tosi natti. Mun pitaa yrittaa saada kuvia ladattua tanne, mutta viimeksi ku yritin tallentaa kuvia kamerasta koneelle, nii ei onnistunu, en tiia miksi. Mutta maisemat oli aivan upeat. Ja oli kiva tutustua retkella muihinkin mun luokkalaisiin, kuin vain siskoseleneen ja sen kaveriin.
Viikonloppuna kaytiin shoppailemassa. Sitten mentiin grillailemaan host-isan synnyinkylaan sen serkun ja serkun vaimon ja isotadin kanssa. Niilla on oma viinipanimokellari siella. Ne valmistaa itse viineja.
Nja illalla mina ja sele mentiin sitten ulos viettamaan iltaa sen kavereitten kanssa. Oli kylmaa ja ei niin kauheen kivaa, mut joo.. Kaikilla oli tunnelma hieman matalalla, koska oli nii kylma.
Perjantaina mulla oli kirjallisuuden koe. Olin harjoitellut siihen kovasti ja kaantanyt kaikki kappaleet, mutta tunneilla varmaan 90% meni ohi.. Kolmesta kysymyksesta vastasin ensimmaiseen, eli ei tainnut koe menna kovin mallikkaasti. Myos ensimmaisen kuviksen historian kokeen feilasin melko muhevasti. Arvosana-asteikolla 0-10, meika repsain huiman kakkosen. Tama viikko alkoi sitten toisella kuviksen historian kokeella. Toivon sen menneen hieman paremmin kuin se ensimmainen kuviksen koe, silla tahan luin. :)
Mutta sellaisia kuulumisia talla eraa. Kommentteilkaa mulle ja kertoilkaa millasista asioista haluatte kuulla enempi (jos haluatte).
Besoja mun cariñoille sinne Suomeen!
tiistai 6. lokakuuta 2009
Nelja viikkoa
Nyt on tasan nelja viikkoa taynna. Tai no suurin piirtein, silla saavuin about nelja viikkoa sitten yolla, ja nyt on kello vasta jotai kaheksan.. Enivei.
Taalla pyyhkii hyvin, asiat sujuvat rauhalliseen tahtiin omalla painollaan. Kammin aikas pahasti kuvataiteen historian kokeen, joka oli tanaan, kun unohin sen (joojoo, vaikka Selene mua siita muistuttikin eilen) ja tanaan yritin sita sitten epatoivoisesti sanakirjani avulla vaantaa, mutta tulos oli suunnattoman suuri FEILINKI...
Huomaan kuitenkin ymmartavani tunneilla jo hieman (tosin vain hieman) enemman. Mutta harmillisen usein havaitsen karsivani lievista keskittymisvaikeuksista. On niin helppoa vaan vajota omiin ajatuksiin, kun ei ymmarra ihan opettajan puhetta. Ja piirrella kauniita kukkasia vihkoon.
Mutta uskoisin, etta nyt, kun mulla on viimein jopa koulukirjojakin (tosin vain filosofiasta ja literaturesta)kykenen ehka seurailemaan enemmankin tunneilla. Pitaa vaan tehdaa rankkaa kaannostyota. Ja googlettaa pari asiaa suomeksi tai enkuksi. Ja ruveta kuuntelemaan enempi.
Mutta uskoisin, etta siihen nahden, etta olen kuukauden ollut maassa minulla sujuu kielen kanssa oikein mallikkaasti. Perheen puheet ymmarran yleensa kokonaan ja sen turbovauhdilla puhuvan filosofian openki puheesta kassasin tanaan perati pari lausetta. Oi, olen ylpea.
Perjantaina me mennaan luokan kanssa kanssa espanjantuntia varten kaymaan teatterissa. Ooo. Missataan siis kolme viimista tuntia. Sitten maanantaina ei ole koulua koska, on Fiesta Nacional. Ja Keskiviikkona me mennaan retkelle jonnekki maaseudulle. Ja sinne pitaa nyt sit muistaa ottaa kamera mukaan, jotta voin tannekki pistaa ehka jotaki kuvatuksia jossai vaiheessa.
Terveisia lahetan taas sinne kaikille oikein kovasti :)
Adiosss.
Taalla pyyhkii hyvin, asiat sujuvat rauhalliseen tahtiin omalla painollaan. Kammin aikas pahasti kuvataiteen historian kokeen, joka oli tanaan, kun unohin sen (joojoo, vaikka Selene mua siita muistuttikin eilen) ja tanaan yritin sita sitten epatoivoisesti sanakirjani avulla vaantaa, mutta tulos oli suunnattoman suuri FEILINKI...
Huomaan kuitenkin ymmartavani tunneilla jo hieman (tosin vain hieman) enemman. Mutta harmillisen usein havaitsen karsivani lievista keskittymisvaikeuksista. On niin helppoa vaan vajota omiin ajatuksiin, kun ei ymmarra ihan opettajan puhetta. Ja piirrella kauniita kukkasia vihkoon.
Mutta uskoisin, etta nyt, kun mulla on viimein jopa koulukirjojakin (tosin vain filosofiasta ja literaturesta)kykenen ehka seurailemaan enemmankin tunneilla. Pitaa vaan tehdaa rankkaa kaannostyota. Ja googlettaa pari asiaa suomeksi tai enkuksi. Ja ruveta kuuntelemaan enempi.
Mutta uskoisin, etta siihen nahden, etta olen kuukauden ollut maassa minulla sujuu kielen kanssa oikein mallikkaasti. Perheen puheet ymmarran yleensa kokonaan ja sen turbovauhdilla puhuvan filosofian openki puheesta kassasin tanaan perati pari lausetta. Oi, olen ylpea.
Perjantaina me mennaan luokan kanssa kanssa espanjantuntia varten kaymaan teatterissa. Ooo. Missataan siis kolme viimista tuntia. Sitten maanantaina ei ole koulua koska, on Fiesta Nacional. Ja Keskiviikkona me mennaan retkelle jonnekki maaseudulle. Ja sinne pitaa nyt sit muistaa ottaa kamera mukaan, jotta voin tannekki pistaa ehka jotaki kuvatuksia jossai vaiheessa.
Terveisia lahetan taas sinne kaikille oikein kovasti :)
Adiosss.
maanantai 28. syyskuuta 2009
Koulusta ja muustakin
Vihdoin viimein kirjoittelen tannekin. :)
Taalla Espanjassa aurinko paistaa vielakin ja lampoa riittaa. Huomenissa tulee ensimmaiset kolme viikkoa tayteen.
Kerronpa ensin niista Ferioista ja ekasta koulupaivasta, niin etta kirjoitus sujuu joten kuten kronologisessa jarjestyksessa.
Silloin perjantaina viikko sitten alkoi tosiaan koulu. Mun koulun aloituksen kanssa oli jotai sotkuiulua, mutta perjantaina joka tapauksessa sitten aloitin. Luokkani osoittaitui kivaksi. Eniten olen kuitenki henkaillut Selenen ja sen kavereitten kanssa, joista suurin osa (kaikki paitsi yksi) on muissa luokissa.
Ekana paivana en kassannyt koulussa oikeestaan yhtaan mitaan. Eipa silla, etta ekana paivana olisi paljon mitaa opetettukkaan. Varsinainen koulu alkoi vasta maanantaina.
Koulun jalkeen tsillailtiin kotosalla ilta (yo) kahteentoista, jolloin sitten lahdettiin Selen kanssa Ferioihin. Feriat koostui tivolilaitteista ja ruokakojuista ja keikenlaisesta ohjelmasta, joista mina en kuitenkaan paassyt nauttimaan, silla me vietimme ajan Ferioiden Plaza de Juventudissa. Plza de Juventud (nuoruuden aukio) oli sellainen suuri alue, joka oli pyhitetty taysin fiestaamiselle.
Aukiota reunusti kojut, joissa musiikki jumputtu korviahuumaavalla korkeudella. Kojuissa myytiin juotavaa ja porukka tanssi ja biletti siella.
Valiettavasti mina en ollut siina vaiheessa oikein juhlatuulella. Ihmisia oli valtavan paljon, muusikki liian kovalla, mua vasytti ja arsytti kun kaikki vaan toni mua ja ilta oli viilea. Jotenkin selvisin hereilla ja hengissa ja kotiin me palattiin joskus kolmen neljan maissa.
Sitten nukuttiin pitkaan (paitsi mina, joka onnistuin taas heraamaan jo ennen kahtatoista. Ja iltapaivalla neljan jalkeen lahettiin uudelleen bilettamaan, ja sillon oli jo kivempaa, koska paikalle saapui myos tyyppeja joihin olin tutustunut jo aikaisemmin Calerassa. Ja oli lammin, aurinko paistoi ja ei vasyttanyt (lyhyista unista huolimatta. Sitten me palattiin Selen kanssa kotiin illalla kymmenen jalkeen syomaan(kanafajitoja) ja valmistautumaan yobiletysta varten. Mutta siina vaiheessa mua rupesi vasyttamaan (vaihteeksi, hyva mina!) enka viittinyt enaa lahtea ferioihin. Sele sen sijaan lahti (miten se jaksoi?) Mutta se valitti seuraavana paivana ,etta oli ollut tylsaa, ja etta sita oli vasyttanyt.
Ja sunnuntaina mentiin taas iltapaivalla ja palattiin joskus ennen kahtatoista. Seuraavan paivan vietimme hehkeina ja pirteina koulussa.
Ja taas koulun jalkeen. Kauhee bileputki oikeesti, ja varsinkin mulle, joka en ole tottunut pilettamaan juuri ollenkaan... No joo taas oli ihan kivaa, mut me palattiin jo yheksan jalkeen.
JA tiistaina oltiin hieman virkeampia sitten skolessa. Tiistaina kavin sitten lenkilla (ooooj!!) sen jalkeen, kun olin katsonut Mamma Mian alkuperaisena versiona. Oikeesti, mua arsyttaa, ku kaikki ohjelmat taalla on dubattuja. Vaikka lahin vasta joskus puoli seittemalta, ulkona oli sairaan lammin ja aurinko porotti viela aika railakkaasti. Mutta juoksin siita huolimatta sen tunti + vartin. Tosin kylla ma kavelinkin vahasen... Kunto rupsahtanut..
Ja lauantaina oltiin Madridissa tyttojen serkun Lucian ristiaisissa. Ne oli katoliset ristiaset, mutta eipa ne kauheesti mielestani eronneet luterilaisesta vastaavasta toimeenpiteesta. Ja sen jalkeen koko juhlavaki siirtyi syomaan ravintolaan, josta oli varattu meille vaikka kuinka monta poytaa. Ja me syotiin kauan ja paljon ja hyvasti. Espanjalainen ruoka <3.
Mutta joo, siinapa taitaa olla suurimmat saavutukseni taalta Espanjasta talla eraa. Kiitos ja kuulemiin ja toivon, etta te kaikki siella Suomessa (ja muuallakin) voitte hyvin. :)
Taalla Espanjassa aurinko paistaa vielakin ja lampoa riittaa. Huomenissa tulee ensimmaiset kolme viikkoa tayteen.
Kerronpa ensin niista Ferioista ja ekasta koulupaivasta, niin etta kirjoitus sujuu joten kuten kronologisessa jarjestyksessa.
Silloin perjantaina viikko sitten alkoi tosiaan koulu. Mun koulun aloituksen kanssa oli jotai sotkuiulua, mutta perjantaina joka tapauksessa sitten aloitin. Luokkani osoittaitui kivaksi. Eniten olen kuitenki henkaillut Selenen ja sen kavereitten kanssa, joista suurin osa (kaikki paitsi yksi) on muissa luokissa.
Ekana paivana en kassannyt koulussa oikeestaan yhtaan mitaan. Eipa silla, etta ekana paivana olisi paljon mitaa opetettukkaan. Varsinainen koulu alkoi vasta maanantaina.
Koulun jalkeen tsillailtiin kotosalla ilta (yo) kahteentoista, jolloin sitten lahdettiin Selen kanssa Ferioihin. Feriat koostui tivolilaitteista ja ruokakojuista ja keikenlaisesta ohjelmasta, joista mina en kuitenkaan paassyt nauttimaan, silla me vietimme ajan Ferioiden Plaza de Juventudissa. Plza de Juventud (nuoruuden aukio) oli sellainen suuri alue, joka oli pyhitetty taysin fiestaamiselle.
Aukiota reunusti kojut, joissa musiikki jumputtu korviahuumaavalla korkeudella. Kojuissa myytiin juotavaa ja porukka tanssi ja biletti siella.
Valiettavasti mina en ollut siina vaiheessa oikein juhlatuulella. Ihmisia oli valtavan paljon, muusikki liian kovalla, mua vasytti ja arsytti kun kaikki vaan toni mua ja ilta oli viilea. Jotenkin selvisin hereilla ja hengissa ja kotiin me palattiin joskus kolmen neljan maissa.
Sitten nukuttiin pitkaan (paitsi mina, joka onnistuin taas heraamaan jo ennen kahtatoista. Ja iltapaivalla neljan jalkeen lahettiin uudelleen bilettamaan, ja sillon oli jo kivempaa, koska paikalle saapui myos tyyppeja joihin olin tutustunut jo aikaisemmin Calerassa. Ja oli lammin, aurinko paistoi ja ei vasyttanyt (lyhyista unista huolimatta. Sitten me palattiin Selen kanssa kotiin illalla kymmenen jalkeen syomaan(kanafajitoja) ja valmistautumaan yobiletysta varten. Mutta siina vaiheessa mua rupesi vasyttamaan (vaihteeksi, hyva mina!) enka viittinyt enaa lahtea ferioihin. Sele sen sijaan lahti (miten se jaksoi?) Mutta se valitti seuraavana paivana ,etta oli ollut tylsaa, ja etta sita oli vasyttanyt.
Ja sunnuntaina mentiin taas iltapaivalla ja palattiin joskus ennen kahtatoista. Seuraavan paivan vietimme hehkeina ja pirteina koulussa.
Ja taas koulun jalkeen. Kauhee bileputki oikeesti, ja varsinkin mulle, joka en ole tottunut pilettamaan juuri ollenkaan... No joo taas oli ihan kivaa, mut me palattiin jo yheksan jalkeen.
JA tiistaina oltiin hieman virkeampia sitten skolessa. Tiistaina kavin sitten lenkilla (ooooj!!) sen jalkeen, kun olin katsonut Mamma Mian alkuperaisena versiona. Oikeesti, mua arsyttaa, ku kaikki ohjelmat taalla on dubattuja. Vaikka lahin vasta joskus puoli seittemalta, ulkona oli sairaan lammin ja aurinko porotti viela aika railakkaasti. Mutta juoksin siita huolimatta sen tunti + vartin. Tosin kylla ma kavelinkin vahasen... Kunto rupsahtanut..
Ja lauantaina oltiin Madridissa tyttojen serkun Lucian ristiaisissa. Ne oli katoliset ristiaset, mutta eipa ne kauheesti mielestani eronneet luterilaisesta vastaavasta toimeenpiteesta. Ja sen jalkeen koko juhlavaki siirtyi syomaan ravintolaan, josta oli varattu meille vaikka kuinka monta poytaa. Ja me syotiin kauan ja paljon ja hyvasti. Espanjalainen ruoka <3.
Mutta joo, siinapa taitaa olla suurimmat saavutukseni taalta Espanjasta talla eraa. Kiitos ja kuulemiin ja toivon, etta te kaikki siella Suomessa (ja muuallakin) voitte hyvin. :)
torstai 17. syyskuuta 2009
Terkkuja Espanjasta!
No niin, kirjoitampa nyt vihdoin taalta Espanjan maaltakin hieman, kun nyt on viimein aikaa. Lukijat saa nyt karsia äiden puuttumisesta, kun en jaksa sumplia niita tekstiin enempaa kuin tuon esimerkin.
Elikkas siis, aloitetaan alusta. Espanjaan saavuin tiistaina vahan paalle viikko sitten. Hienosti selvisin Madridin kentalla, kun sellanen ystavallinen seta auttoi mua. Loppujen lopuksi en olisi edes tarvinnut varmaan mitaan neuvoja, kun sielta loytyi ihan selkiat ohjeistukset ja viitat, miten loytaa ne laukut ymsyms. Laukut siis loytyi, yhteyshenkilo Mercedes samoten.
Mercedes saattoi mut taksilla bussiasemalle, ja sielta viiletin linkulla Talavera de la Reinaan. Ja taalla ollaan. Perhe oli mua vastassa asemalla, ja aluevalvojakin tuli. Sitten jaeltiin poskipusuja, ja selvisin niista oikein hienosti.
Paivat on menneet taalla tavattoan nopeaa. Tahan saakka on ollut lammin, 30 astetta plussan puolella, mut tanaan on satanut ja ollut pilvista. Perhe on ollut mulle oikein ystavallinen, ja tulen toimeen kaikkien kanssa. Toistaiseksi ei ole ollut onkkelmia.
Viime lauantaina paasin tustumaan espanjalaisetn nuoretn juhlakulttuuriin, kun mentiin vanhemman siskon ja sen kamujen kanssa Caleraan (laheiseen pikkukylaan) bilettamaan. Me lahdettiin illalla joskus kymmenen jalkee ja palattiin kotiin aamulla ennen yheksaa.. Multa tammoinen valvominen oli aplodien arvinen suosius, koska tykkaan nukkua paljon, pitkaan ja hartaasti ja menen usein aikaisin nukkumaan.
Talla oon saanu totuttautua taas valvomiseen.
Huomenna alkaa kuitenkin koulu, etta kylla se arki tasta varmaan tasoittuu. Huomenna alkaa myos kuitenkin viisi paivaa kestavat Feriat, eli sellainen juhlataphtumaputki, joten viis paivaa (tai no yota) pitanee valvoa.
Koulun alettua toivon mukaan rupian tutustumaan useampiin ihmisiin, vaikka kylla ma jo nytkin olen tehnyt tuttavuutta porukkaan.Ja ajattelin aloittaa flamencon, koska se olisi jotain typical spanish, you know?
Ruoka taalla on rasvaista, palaan Suomeen sellasena muodottomana moykkyna oikeesti. Mutta juu nyt pitaa menna, en oo varma et minne mut joo.. Adios ja besoja kaikille kamuille ja kotivaelle sukulaisille ja kaikille! :D
Elikkas siis, aloitetaan alusta. Espanjaan saavuin tiistaina vahan paalle viikko sitten. Hienosti selvisin Madridin kentalla, kun sellanen ystavallinen seta auttoi mua. Loppujen lopuksi en olisi edes tarvinnut varmaan mitaan neuvoja, kun sielta loytyi ihan selkiat ohjeistukset ja viitat, miten loytaa ne laukut ymsyms. Laukut siis loytyi, yhteyshenkilo Mercedes samoten.
Mercedes saattoi mut taksilla bussiasemalle, ja sielta viiletin linkulla Talavera de la Reinaan. Ja taalla ollaan. Perhe oli mua vastassa asemalla, ja aluevalvojakin tuli. Sitten jaeltiin poskipusuja, ja selvisin niista oikein hienosti.
Paivat on menneet taalla tavattoan nopeaa. Tahan saakka on ollut lammin, 30 astetta plussan puolella, mut tanaan on satanut ja ollut pilvista. Perhe on ollut mulle oikein ystavallinen, ja tulen toimeen kaikkien kanssa. Toistaiseksi ei ole ollut onkkelmia.
Viime lauantaina paasin tustumaan espanjalaisetn nuoretn juhlakulttuuriin, kun mentiin vanhemman siskon ja sen kamujen kanssa Caleraan (laheiseen pikkukylaan) bilettamaan. Me lahdettiin illalla joskus kymmenen jalkee ja palattiin kotiin aamulla ennen yheksaa.. Multa tammoinen valvominen oli aplodien arvinen suosius, koska tykkaan nukkua paljon, pitkaan ja hartaasti ja menen usein aikaisin nukkumaan.
Talla oon saanu totuttautua taas valvomiseen.
Huomenna alkaa kuitenkin koulu, etta kylla se arki tasta varmaan tasoittuu. Huomenna alkaa myos kuitenkin viisi paivaa kestavat Feriat, eli sellainen juhlataphtumaputki, joten viis paivaa (tai no yota) pitanee valvoa.
Koulun alettua toivon mukaan rupian tutustumaan useampiin ihmisiin, vaikka kylla ma jo nytkin olen tehnyt tuttavuutta porukkaan.Ja ajattelin aloittaa flamencon, koska se olisi jotain typical spanish, you know?
Ruoka taalla on rasvaista, palaan Suomeen sellasena muodottomana moykkyna oikeesti. Mutta juu nyt pitaa menna, en oo varma et minne mut joo.. Adios ja besoja kaikille kamuille ja kotivaelle sukulaisille ja kaikille! :D
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Huomenissa tämä tyttö pörräilee Espanjaan!
Aika sujahti ohitse aivan käsittämättömän nopeasti. Vielä hetki sitten lähtöön oli aikaa yli vuosi, nyt siihen on aikaa about päivä. Ihan niinku toi etana tuossa mun countterissa ois ottanu jonku kauheen spurtin, loppukirin ja kurvannu tohon countterin toiseen päähän hyppien yli joka toisen päivän.
Pakkailut olen saattanut jo valmiiksi, ainakin lähes tulkoon. Vielä pitää muutama pieni asia asetella laukkuun, mut sitten oonkin jo ready to rokkenrol. Ruumaan menevälle laukulle kertyi painoa noin 15.6 kiloa. Ja käsimatkatkavaroita pakkasin 8.1kilon verran. En oikein käsitä, miten jotkut saa laukkunsa painamaan kolmekinkymmentä kiloa. En tiiä, mitä voisin vielä tunkea omiin pakaaseihini. Loppuun asti pakattuna se iso laukku painaa varmaankin sen 16 kiloa. Sitä on sitte kiva raahata mukana Madridin kentällä.
Käsimatkavaroissa tuliaiset painaa kaikista eniten. Yllättävän painavia ne muumimukit. Ruumaan en niitä raaski laittaa, koska oon melko varma että perillä mulla olisi vaan se pussillinen sirpaleita lahjapapereissa. Tuliaiset tahdoin käsimatkatavroihin myös sen vuoksi, että jos jostain syystä matkalaukkuni päätykin jonnekkin huitsin kuukkeliin, niin voin silti antaa tuliaiset perheelle.
----
Jatkoa nyt iltapäivällä, koska en ehtinyt aamulla kirjoittaa tarpeeks, jotta oisin saanut kirjottamisen nälkäni sammutettua.
Matkalaukulla on täpösen täynnä nyt painoa 17 kiloa.
Huomenna kello 9.50 singahtaa täältä Oulusta kone Helsinkiin. Toi mun countteri, joka näkyy sivun alareunassa laskee siis aikaa siihen. Kotipahasen ditchaan siis jo noin 8.15. Suomen kamaran jätän kello 17.00, kun lentsikkani ponnistaa matkalle Madridiin. Ja Madridiin saavun sit 20.25 paikallista aikaa..
Uskoisin, että olen nämä tiedot jo ehtinyt tänne läpertää, mut en jaksa tarkistaa. Nö jää.
Sit Madridissa mua on vastassa STS:n yhteyshenkikö Mercedes, joka lykkää mut linja-autoon, joka puolestaan huristelee Talavera de la Reinaan. Siellä pitäisi kaiken saamani infon mukaan olla sitten sekä perhe, että aluevalvoja vastassa. Onkohan se valvojahenkilö saanut mun kortin, jonka lähetin kesällä...?
Perillä olenkin sitten vasta 22.30, elikkäs melkein puolilta öin Suomen aikaa. Kai. Jos oikein ymmärsin tuon aikaerosysteemin. Olen nero. Joo.
Piikkuisen huolettaa tuo bussimatka.. Entä jos en löydä yhteyshenkilöä ja myöhästyn bussista tai jotain yhtä kauhistuttavaa? Eeehheh, joo no kyllä se Mercedes mut varmaan ainaki huomaa, kun mulla on päälläni upea STS t-paita, jossa lukee talon korkuisin kirjaimin STS ja selässäni upeaakin upeampi reppu, jota suikaloi auringonkeltainen sikakirkas väritys ja siinäkin taitaa (jos en nyt väärin muista) lukea järjestöni nimi kohtuullisen kokoisella fontilla.
Myös perheen tapaaminen jännittää. Apuaapua toivottavasti ne on mukavia, eiköhän ne ole kun, ne on posteissaankin vaikuttaneet ja joo. Sit viikon päästä mulla alkaaki koulu. Ei haittaa yhtään, tässä on lomailtu monta kuukautta ja alkoikin jo kyllästyttää.
Sain valmiiksi sen mun Suomi-albumin (vihdoin ja viimein), mut en oo päättänyt, että pitäiskö mun antaa se perheelle vai ei.. Kun käsittääkseni jotkut antaa sen albumin perheelle, mut itse olen hieman vastahakoinen lahjoittamaan sen heille, kun siinä on paljon hyviä muistoja ja sellasta säilöttynä.. Toisaalta, kaikki kuvat löytyy kyllä koneeltakin, että ne saa aina uusiksi kehitettyä.. Mutta TOISAALTA jaksaako peerheettä NIIN kauheesti kiinnostaa mun kaverien kuvat ja semmoset, mitä albumista löytyy aika paljonkin... Katsotaan ja pohditaan. Ja mietiskellään.
Kaikkia mun kavereita tulee SUUNNATON ikävä. Tuntuu epätodelliselta ajatella, etten nää nyt niitä (paitsi yhen vielä) melkein vuoteen. Huhhuhui. Ei se onneks niin kauhistuttavan pitkä aika ole ja se kuluu varmasti nopiaa. Kiitos ystävät raksupoksut, ku ootte olleet niin kannustavia ja kivoja. :)
Ja tämä kirjoitus jääneekin sitten viimeiseksi, minkä täällä homesweethomessa skriivailen. Ja Suomessa. Oijoi, seuraavana päivitänkin blogiani Talavera de la Reinasta. Lukekaa ja kommentoikaa, jos vain suinkin jaksatte. Nyt lähden hyperventiloimaan (hujuijuihuomennaespanjaanvihdoinapua) jonnekin muualle. Hasta luego, me voy a España mañana!
Pakkailut olen saattanut jo valmiiksi, ainakin lähes tulkoon. Vielä pitää muutama pieni asia asetella laukkuun, mut sitten oonkin jo ready to rokkenrol. Ruumaan menevälle laukulle kertyi painoa noin 15.6 kiloa. Ja käsimatkatkavaroita pakkasin 8.1kilon verran. En oikein käsitä, miten jotkut saa laukkunsa painamaan kolmekinkymmentä kiloa. En tiiä, mitä voisin vielä tunkea omiin pakaaseihini. Loppuun asti pakattuna se iso laukku painaa varmaankin sen 16 kiloa. Sitä on sitte kiva raahata mukana Madridin kentällä.
Käsimatkavaroissa tuliaiset painaa kaikista eniten. Yllättävän painavia ne muumimukit. Ruumaan en niitä raaski laittaa, koska oon melko varma että perillä mulla olisi vaan se pussillinen sirpaleita lahjapapereissa. Tuliaiset tahdoin käsimatkatavroihin myös sen vuoksi, että jos jostain syystä matkalaukkuni päätykin jonnekkin huitsin kuukkeliin, niin voin silti antaa tuliaiset perheelle.
----
Jatkoa nyt iltapäivällä, koska en ehtinyt aamulla kirjoittaa tarpeeks, jotta oisin saanut kirjottamisen nälkäni sammutettua.
Matkalaukulla on täpösen täynnä nyt painoa 17 kiloa.
Huomenna kello 9.50 singahtaa täältä Oulusta kone Helsinkiin. Toi mun countteri, joka näkyy sivun alareunassa laskee siis aikaa siihen. Kotipahasen ditchaan siis jo noin 8.15. Suomen kamaran jätän kello 17.00, kun lentsikkani ponnistaa matkalle Madridiin. Ja Madridiin saavun sit 20.25 paikallista aikaa..
Uskoisin, että olen nämä tiedot jo ehtinyt tänne läpertää, mut en jaksa tarkistaa. Nö jää.
Sit Madridissa mua on vastassa STS:n yhteyshenkikö Mercedes, joka lykkää mut linja-autoon, joka puolestaan huristelee Talavera de la Reinaan. Siellä pitäisi kaiken saamani infon mukaan olla sitten sekä perhe, että aluevalvoja vastassa. Onkohan se valvojahenkilö saanut mun kortin, jonka lähetin kesällä...?
Perillä olenkin sitten vasta 22.30, elikkäs melkein puolilta öin Suomen aikaa. Kai. Jos oikein ymmärsin tuon aikaerosysteemin. Olen nero. Joo.
Piikkuisen huolettaa tuo bussimatka.. Entä jos en löydä yhteyshenkilöä ja myöhästyn bussista tai jotain yhtä kauhistuttavaa? Eeehheh, joo no kyllä se Mercedes mut varmaan ainaki huomaa, kun mulla on päälläni upea STS t-paita, jossa lukee talon korkuisin kirjaimin STS ja selässäni upeaakin upeampi reppu, jota suikaloi auringonkeltainen sikakirkas väritys ja siinäkin taitaa (jos en nyt väärin muista) lukea järjestöni nimi kohtuullisen kokoisella fontilla.
Myös perheen tapaaminen jännittää. Apuaapua toivottavasti ne on mukavia, eiköhän ne ole kun, ne on posteissaankin vaikuttaneet ja joo. Sit viikon päästä mulla alkaaki koulu. Ei haittaa yhtään, tässä on lomailtu monta kuukautta ja alkoikin jo kyllästyttää.
Sain valmiiksi sen mun Suomi-albumin (vihdoin ja viimein), mut en oo päättänyt, että pitäiskö mun antaa se perheelle vai ei.. Kun käsittääkseni jotkut antaa sen albumin perheelle, mut itse olen hieman vastahakoinen lahjoittamaan sen heille, kun siinä on paljon hyviä muistoja ja sellasta säilöttynä.. Toisaalta, kaikki kuvat löytyy kyllä koneeltakin, että ne saa aina uusiksi kehitettyä.. Mutta TOISAALTA jaksaako peerheettä NIIN kauheesti kiinnostaa mun kaverien kuvat ja semmoset, mitä albumista löytyy aika paljonkin... Katsotaan ja pohditaan. Ja mietiskellään.
Kaikkia mun kavereita tulee SUUNNATON ikävä. Tuntuu epätodelliselta ajatella, etten nää nyt niitä (paitsi yhen vielä) melkein vuoteen. Huhhuhui. Ei se onneks niin kauhistuttavan pitkä aika ole ja se kuluu varmasti nopiaa. Kiitos ystävät raksupoksut, ku ootte olleet niin kannustavia ja kivoja. :)
Ja tämä kirjoitus jääneekin sitten viimeiseksi, minkä täällä homesweethomessa skriivailen. Ja Suomessa. Oijoi, seuraavana päivitänkin blogiani Talavera de la Reinasta. Lukekaa ja kommentoikaa, jos vain suinkin jaksatte. Nyt lähden hyperventiloimaan (hujuijuihuomennaespanjaanvihdoinapua) jonnekin muualle. Hasta luego, me voy a España mañana!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
