Kohta 26 päivää jäljellä

Ei ole enää pitkästi lähtöön. Vähän alle kuukausi. Onhan se kivaa, kun loma jatkuu. Neljä viikkoa tsillailen vielä, eikä mun tarvitse mennä kouluun. Mut kaikki kaverit on koulussa. Se on ainut asia, mikä tässä ekstralomassa vähän tympäsee.

Yritän kuluttaa tän ajan hyödyllisesti.

Lajittelen mun valokuvat.
Siivoan mun huoneen (vihdoin viimein).
Laitan niitä lajiteltuja valokuvia mun Suomi-albumiin ja mun toiseen valokuva-albumiin.
Ostan sen toisen valokuva-albumin, jotta saan ne kuvat sinne. (se edellinen täyttyi, ja mulla on valtavasti kuvia. Siis niitä, mitkä ei mene Suomi-albumiin).
Yritän saada mun kauniin kielioppivihkoni viimein valmiiksi.
Käyn lenkillä.

Jjjoo, saa nähdä miten onnistuu nämä suunnitelmat. Kuitenkin vaan löhöän kotona jossaki sohvalla.

Lähtöä odotellen...

Kuukausi vielä

Olen onnistunut suorittamaan huikasevan laskutoimituksen: enää kuukausi aikaa lähtöön. Se tekee yhteensä neljä viikkoa ja kolme päivää. Eli 31 päivää. Mun lähtöpäivä on syyskuun kahdeksas ja tänään on elokuun kahdeksas.

Odotellessani kuumeisena lähtöä olen tehnyt listoja. Listoja on kiva väkertää. Mä tykkään suunnitella asioita, koska.. no en mä oikeastaan tiedä miksi. Harvemmin tulee sitten oikeasti seurattua niitä suunnitelmia. Mut niihin on kiva purkaa jännitystä... tai päin vastoin lietsoa sitä.

Joka tapauksessa olen koonnut niitä listoja. Mun listat tähän saakka:

- Lista asioista jotka pitää pakata mukaan
* lista asioista, jotka menee ruumaan
> lista vaatteista
> lista kaikesta muusta krääsästä
* lista asioista, jotka menee käsimatkatavaroihin

- Lista tuliaisista
- Lista asioista, mitä pitää tehdä ennen lähtöä
- Lista asioista, mitkä pitää ostaa ennen lähtöä
- Lista mahdollisista listoista

No joo liika vapaa-aika ei välttämättä ole mulle hyväksi, tulee listattua liian paljon. Nyt lähden pois tästä listailemasta. Adioss amigos!

Estoy muy alegra!

Hihhiih, Fransisco vastasi. Ja Selene vastasi. Ja Sandra pisti facebookissa vastauksen myös. Eli sähköpostiin posahti kuin posahtikin viestiä. :)

Ja palasin bai tö wei tänään takaisin tänne Ouluun. Mulle oli hyvää harjoitusta seikkailla yksin Tukholman kaduilla (sillä välin, kun tätini oli töissä) ja yrittää selviytyä vieraalla kielellä, tässä tapauksessa ruotsilla semmoisista tilanteista kuin kaupankäynneistä ja pienimuotoisesta smalltalkista. Tosin pakko on myöntää, että mun ruotsinkielen taidot suck butt, kun en ole oikein viime aikoina keskittynyt kertaaman ruotsin sanavarastoani. Joten aina välillä suuremman painiikkikohtauksen jysykyttäessä suonissa, annoin suosiolla englannin kielelle vallan. Sillä sitten pystyinkin höpöttelemään enemmän.

Ja mua yritettiin iskeä kaksi kertaa! Hahhah, se toinen oli yhen kaupan ranskalainen myyjä. Se tarjos mulle purkkaa ja kehu nätiksi ja pyysi mun numeroa. :D En antanut numeroa, vaan pakenin paikalta. Se oli nimittäin varmaan kolmikymppinen jo.

Ja tokan kerran kyseessä oli joku Ghanalainen mies, joka kehui mun hymyä. Heheh. Joo ja sekin oli vaivaiset 26v. "Oh but age but a number, right?" se yritti. Minä mietin: "Yeah, sure but not for me. Not when a guy is 9 years older." Ja sit ditchasin senkin oikein tahdikkaasti sanomalla, että pitää tavata yksi kaveri... Hah joo, en tiiä, sattohan se olla ett se oli joku varas tai jotain, mutta kyllä se itsetuntoa kohottaa tuommoinen. :D Saa nähdä mitä siellä Espanjassa sitten.. ^^

JA mä pääsin radioon! Ooolallaa, se oli jännää. Mun täti siis työskentelee radiossa, ja otti mut mukaan, ja sitten se yksi nainen sieltä tarjosi mulle vapaaehtoista avustajan tehtävää, ja niin minä sitten avustin. Tässä yhteydessä avustus tarkoittaa siis sitä, että suoritin Tukholman Pride-festareilla Ruotsin armeijan jääkäritestin radion suorassa lähetyksessä. :D Alunperin jutun ei pitänyt mennä niin, vaan meidän oli tarkoitus ettiä muita suomalaisia väkijoukosta, joita haastatella, mutta koska ketään ei löytynyt, niin siirryttiin suunnitelmaan B.

Jääkäritesti koostui 20 kilon repusta, joka jysäytettiin mulle selkään. Ja se säkki selässä piti nousta yhdellä jalalla sellaisen arkun päälle 75 kertaa. Hävettää myöntää, mutta 70:nen nousun kohdalla minä horjahdin (ja tämä nakertaa vieläkin, koska kuvittelin, että mulla on mukamas hyvä kunto). Vaikka rutistin ne viimeset viisi vielä (ja melkein kuolin), niin se avustajajääkärinainen piti repusta kiinni, joten niitä viimeistä viittä ei kait sitten laskettu. Eli näillä näkymin minusta ei Ruotsin armeijan jääkäriä ole tulossa. :D Ja nyt on oikea reisi aika jumissa ja kipeä.

Mutta paremmin mää jaksoin kuitenkin kuin se jätkä, joka yritti testiä ennen mua. Se ei vissiin päässyt kuin johonkin kolmeenkymmeneen saakka. Lällislää! :D

Ja minähän voin aina syyttää voimieni loppumista siitä, että jouduin siinä ohella puuskuttamaan kommenttia mikkiin, jotain tyyliin: -Joo nyt on joku ehkä 40 menny, aika kamalalta alkaa tuntua. -Vieläkö jaksat? -Joohhh (pakko.) Heh, siinä missä taidot loppuu, niin selitykset alkaa, niinhän se menee. :D

Niin, ja samaisilla Pride-festivaaleilla oli myös semmoinen Espanjakoju. No festareiltahan löytyi toki vaikka mitä; jotain ihmehierontaa, HIV-testikoju, transukoju jne.. Joka tapauksessa menin siihen Espanjakojulle, jota piti pystyssä espanjalaisnainen. Ja sitten juttelin sen kanssa espanjaksi!!!

Ooo, olin ylpeä ittestäni, kun osasin selittää sille mun vaihtarivuodestani ja kaikkee, ja se antoi mulle nettiosoitteen, josta voin tilata ilmaiseksi tietoa Espanjasta. Ja lykkäsi se myös mulle kouraan paljon Espanja-esitteitä, joista osassa on tietoa Espanjan homobaareista- ja turismista yms. (mitkä ei mua pahemmin kiinnosta),mutta löytyy niistä myös paljon perustietoa maasta ja sen tavallisimmista turistirysistä. Harmi vaan, kun kaikki on ruotsiksi. Se hieman rajoittaa mun ymmärrystä ja käsitystä esitteiden sisällöstä.

Lisäksi sain Espanjan kartan. Ja se nainen vielä kehui mun espanjaa, mistä mulle tuli hyvä mieli. ^^ Heh, sain vähän itseluottamusta siitä. Jospa sitä pärjättäisiin ihan Espanjassakin asti.

Eilen matkustin sitten yöjunalla Tukholmasta Luulajaan. Ja Luulajasta aamulla bussilla Haaparantaan. Ja Haaparannasta autolla (porukat oli vastassa Hapitsussa) Ouluun. Ja kun rynnistin koneelle, niin arvatkaa ketkä kaksi oli mesessä!

Jos arvasitte, että Selene ja Sandra, niin ootte älykkäitä henkilöitä (kyllä vain!). Ja jos ette, niin ei se mitään, ei kaikkea voi arvata.

Oikea vastaus oli siis Selene ja Sandra. JA aloitin sitten keskustelut heidän kanssaan. Ja he lähettivät äidiltään terkkuja. Rosa María (mamá)sanoi Sandrin välityksellä, että mun äidin ei tarvitse huolehtia, että he kohtelee mua siellä kuin kuningatarta ja pitävät musta huolta. :) Ja minä pistin sitten mun vanhemmiltani jotain terveisiä takaisin.

Mutta oli tosi kiva päästä vihdoin juttelemaan ihan tavallaa "live" ajassa heidän kanssaa, koska olen odottanut sitä niin paljon. Ja Selene kertoi, että siellä on paljon fiestoja, eli taidan päästä bilettämäänki siellä ihan kivasti. =) Ja espanjalaisetn bileet ei mun käsityksen mukaan ole mitään ryyppyjuhlia kuten täällä kotosuomessa useimmat vaikuttaa olevan, vaan siellä (näin olen ymmärtänyt) nuoret ei juo juhlissa humaltuakseen (tai ainakaan konttauskuntoon :D). Eli toivon mukaan siellä on sitten kovasti kaikkee tanssimista. Ainakin Selene kertoi, että "bailamos mucho." Tai jtn tohon suuntaan. Oij, en jaksa odottaa!!! Enää 37 päivää.

Saludos de Suecia

Ahora estoy en Suecia con mi tía. Voy a quedarme aqui unos 5 días, pero déspues de esta viaje voy a volver a Finlandia.

Joo on hauskaa, istun täällä tädin työpaikan koneella ja naputtelen menemään. Mua häiritsee se, kun en pääse käsiksi mun Microsoft Office-sähköpostiin, kun tää ei ole mun oma tietokone. Sähköpostiin tahdon ylläriylläri sen vuoksi, että vastasin viime viikolla Padren sähköpostiin (josta taisin peräti kenties ehkä tänne hehkutellakin) ja otin ensimmäisen kerran yhteyttä myös perheen vanhempaan tyttäreen Seleneen. Ja nyt odotan (älyttömän, kamalan, kärsimättömän) kuumeisesti, että mun sähkäriin pasahtaisi jokin pienenpieni viesti jommalta kummalta tai jopa kummaltakin.

Turhauttavaa on se, että kumpikaan perheen tytöistä (ei Selene eikä Sandra) ole onnistunut raahaamaan itseään meseen vielä kertaakaan samaan aikaan kuin minä, mikä on mun mielestä järkyttävää siihen nähden, miten paljon aikaa koneella vietän. Siis por favor... No joo joo, olen kärsimätön ihminen anteeksi joo joo, mutta kenties vaihtareilla on tässä vaiheessa koko vaihtohötäkkää oikeus olla pikkuisen kärsimättömiä. :D

No jaa, viiden päivän päästä tsippailen takaisin Ouluun ja sitten voin olla itse vahtimassa postejani. Siihen hommaan valjastin tämän tukholman reissun ajaksi isäni. Eiks oo kätsyä? Ja se voi sitten forwardoida mahdolliset postit mun hotmailin osotteeseen. Mutta ei pidä olla liian toiveikas; epäilen, että vaikka Padre sanoikin, et seguiremos en contacto (jatkakaamme yhteyttä, näin kauniisti käännettynä), niin ne yhteydet voipi olla melko väljät vielä nyt, kun he eivät mitä ilmeisimmin lukeudu maailman suurimpiin datiksiin... Minusta taas on tässä kesän aikana ehtinyt kehkeytyä varsin ahkera nettiaddikti.. hehheh.

Ja pieni (suuri) välitiedoteupdate: enää vaivaiset 43 päivää ennen kuin singahdan Madridin suurelle lentokentälle, jonne mun perhe (luultavimmin.....toivottavasti..) tulee mua vastaan. !!!!! Koko ajan vähenee päivät. Äsken oli vielä 9 viikkoa, ja nyt on kohta enää tasan kuusi. Itse asiassa huomenna. 42 pvä. 6 vka. Ojdåhärregyyd! Vielä ei ole kuitenkaan paniikkia. Vähän liikaa ylimääräistä aikaa vain. Se varmaan ilmenee näistä teksteistäkin. :)

Näin toissa yönä järkyttävää vaihtariunta. Siinä mulle ei oltukaan löydetty Espanjasta perhettä, vaan ne oli sijoittaneet mut Suomeen, johonkin espanjalaiseen perheeseen. Ja sitten, kun menin sinne, niin porukka ei edes puhunut espanjaa kuin muutaman sanan. Ja sitten hostvanhemmat muuttui yhden mun kaverin vanhemmiksi, eikä ne antaneet mun tehdä mitään saati päästäneet minnekään, ja se oli kamalaa. Onneks se oli uni.

Tuliaisia olen myös miettinyt. Olen miettinyt ja miettinyt koko pienen pääni puhki ja arvatkaa vaan olenko a) ostanut tai b) päässyt edes kunnon päätökseen tuliaisista. (vastaus on kumpaankin kysymykseen... een) Mutta miettinyt olen. Niitä muumimukeja olen arponut kauan ja hartaasti, mutta ei urpå, ku ne kuiteski maksaa aika kamalasti, ja haluan ostaa muitaki jutskia ku ne mukit. Mutta ehkä täältä Ruotsista löytyisi jotain halppisversioita.. Onkohan se silloin jonkun sortin puijaamista..(cheatinkia oivoi) Muumimuki made in Sverige.. Feikkiä joo.. Paitsi jos ne oiski made in Finland mut sold in Sverige? Pläh...

Hui, ku tuli taas paljon asiaa nyhjästyä tyhjästä. Ai niin, sen vielä selostan, että ruotsi mulla on aivan täysin totaalisesti hukassa (se meni jonnekki piiloon, nyt en löydä mitään sanoja), ja koko ajan tulee mieleen espanjaa.. No ainakin enämpi epsansaa ku svenskaa. Toisaalta, espanjaa oon kyllä lukenukkin kauemmin ja nyt kesällä olen keskittynyt aika melkoisesti vaan espanjan sanoihin ja kielioppiin, niin tämä toinen kotimainen on niin sanotusti jäänyt taka-alalle. Tai kyydistä kokonaan.

Esim. Me käytiin tätini kanssa hakemassa aamupalaa (kun laivalla ei mitään aamiaista keretty syödä) sellasesta kioskikahviotsydeemistä. Ostin shämpylän ja omppumehun ja sitte, ku vein ne kassalle, niin myyjä kysy jotain på svenska. Ja minä suurena maailman kansalaisena panikoin ja rupesin spiikkaamaan enkkua. Vaikka itse asiassa ymmärsin, mitä myyjä kysyi. (Halusinko kylmemmän omppumehun.) Se haki sit kuitenkin jääkaapista lite kallare mehuversion.

Herätys oli tänään aamuavarhaisella kello kuusi ja nukkumaanhan olin hyvin kaukokatseisesti mennyt yöllä varttia vaille kaksi. Että tuli aika muhevat yöunet nukuttua kyllä joo. Että jos tämä on sekavaa (=omituista/pöljää/idioottia/vajoa/kielioppivirheellistä/mycketyhmää) tekstiä, niin sorkkeli vaan. No jaa, tätä sepustusta ei kukaan kyllä jaksa lukiakkaan, että ehkei pikku höpötysvirheet haittane. Itellä mulla on kyllä oikein hauskaa tätä luritella jipii. Ja illan vietin coolina laivan baarissa yksin vissyvettä lipitellen. Voiko hienompaa olla?

Joo ei tämä enää kyllä liity yhtään mitenkään vaihtariuteen tai mihinkään muuhunkaan järkevään tai tähdelliseen tai kiinnostavaan, niin ehkäpä hiljennyn lukemaan some more Sookie Stackhouse Vampire Mysteries- sarjan Dead as a Doornailia. Sarjaa suosittelen oikein lämpimästi kaikille (enimmikseen kyllä tytöille). Mutta nyt syömään jonnekin Tukholman ruokapaikkaan. Heissanadiosmoiggelis! :)

Perhe vastas!

Jee, vihdoin pääsen tänne hehkuttaan, että mun perhe vastasi mulle! Tai no se isä, Franscisco, mutta enivei. Ja se sanoi, että niillä on ollut amerikkalainen tyttö siellä plus kaikkia kiireitä, niin heillä ei ole ollut sen takia aikaa kirjoitella enempää. Ja sit se kertoi myös hiukan lisää perheestä.

Eli mamá Rosa María on siis kotiäiti, mutta se on työskennellyt jossain kaupallisella alalla tai jotain sinne päin. Ja aloittaa sairaanhoitajan opinnot tässä ilmeisesti syksyllä.

Sit se Fransisco on itse joku liikennepoliisi (kai). Ja Selene harrastaa futista jossain naisten joukkueessa ja Sandra harjottaa tanssia jossakin tanssiopistossa. Nii, ja se isä opiskelee neljättä kurssiaan enkkua en la Escuela Oficial de Idiomas. Siinä sähköpostissa oli vielä sitten lisäksi Sandran ja Selenen sähköpostiosotteet, nii lisäsin ne meseen just äsken.

Ja nyt oon ihan mielissäni. :) Sandra lisäsi mut myös facebookkiinki! Ooo. Se pisti mulle viestiä siellä ja sanoi, että odottaa innoissaan, että pääsee tutustumaan muhun. Tuli tosi hyvä mieli tuosta, ja sellanen olo, että ne oikeasti haluaa mut sinne ja odottaa sitä.

Mitähän vielä.. Ai niin, STS:ltä soitettiin ja kyseltiin mun ainevalintoja. Nyt piti valita otanko humanistisista aineista mun valinnaiset vai sitten matemaattisista. Valitsin humanistiset aineet, koska mua ei kiinnostaa kökköäkään esim. kemia (hyi, traumoja). Fysiikka nyt menettelee ja matikka myös. Ja siis itellähän on nyt lukiossa lyhyt matsku, koska en ois millään jaksanut panostaa pitkään. Noihin olis lisäksi kuulunut vielä joku tekninen piirtäminen, mutta en usko sen olleen mikään maailmaa mullistava menetys.

Päädyin siis humanistisiin, joihin kuuluu tässä tapauksessa latinan kieli, taidehistoria ja kreikan kieli. Toi latina on ihan kiva, koska sitä oon opiskellut peräti yhen kurssin nyt lukiossakin, ja melko mukavaa se oli, ja suht helpolta tuntui. Tosin ekat kurssit kyllä usein onkin aika iisejä. Luultavasti aine vaikeutuu, jos sitä rupiaa kunnolla lukemaan. Mut ihan sama. Latina on siistiä.

Ja kreikkaa mun ei vissiinkään ole pakko ottaa, koska sitä en ole lukenut aikaisemmin. Sinänsä harmi tuo, koska kreikkaa olis voinut olla jännä oppia. Ja taidehistoria mua ei kyllä kamalasti kiinnosta, mut eiköhän se alas mene. Hissasta kun kuitenkin tykkään.

Mutta ei tässä kummempia, olen vaan tosi innoissani ja mielissäni, kun perhe vastasi viimein ja koska Sandra otti yhteyttä. :)

sähköpostia ja ylimääräisiä yksityiskohtia

Kyllästyin odottelemaan yhteydenottoa perheeltä. Ei vaikuttanut siltä, että ne vastais lähiaikoina, joten pistin heille sähköpostin menemään, jossa kerroin vähän siitä, mitä nyt kesän aikana olen tehnyt ja liitin siihen vielä pari kuvaa musta ja mun kavereista ja perheestä.

Ja nyt toivon, että Espanjan perhe ei aattele, et oon kamalan epätoivonen tai jotain sellasta.. Ja toivon myös, että ne kässäis vinkin ja kirjottas mulle takas. Pyysin siinä postissa tyttärien sähköpostiosotteet, ja myös heitä lisäämään mut meseen/facebookkiin, jos heiltä sellaset löytyy.

Albumia en ole saanut aikaiseksi väsäillä, enkä myöskään ole jatkanut mun kielioppivihkoa. Sen sijaan oon kuluttanut aikaani katsomalla laadukkaita sarjoja kuten esim. Frendejä. Ja lenkillekin vääntäydyin. Oijj. Ja sit lueskelin läpi kaikkia STS:n nuita papereita ja valmennusoppaita ja lärpykkeitä. Kerään matkafiilistä näin etukäteen.

Vielä 9 viikkoa eli 63 päivää ennen kun pompin lentsikkaan ja kiidän pois täältä koleasta Suomesta. Espanjassa ois parasta paistaa se aurinko. Musta tuntuu, että toi mun Tickerfactoryn laskuri sekoilee jotenki. Se näyttää väärin.

Oho, taas sain jotenki jännästi selitettyä ylipitkästi ihan lyhyestikin selitettävät asiat. Hieman taitaa olla taipumusta poiketa aiheesta ja tunkee liikaa juttua näihin teksteihin. Heh, oottakaas vaan et pääsen Espanjaan, niin katotaan kuin hirveesti sieltä sit kirjoittelen.

Pero me encanta escribir. Ojalá tendré tiempo para escribir algo en España támbien. Vamos a ver. :) Jeps mut hasta luego tällä erää.

Löpinää ja läpertelyä vaihtarivalmistautumisesta

Oishan se kiva, jos pikkuhiljaa alkaisi jotain sieltä perheestä kuulumaankin.. Tiiän, että lähtöön on vielä se 10 viikkoa.. oikeestaan yheksän ja kuus päivää, ja että siinä ajassa ne varmaan saattaa ehkäpä kenties jopa sitten mulle kirjoittaakin, mutta silti. Haluaisin, että ne vastaisivat NYT. Ääh.

Cieli onneksi valoi muhun vähän toivoa tuolla vaihtarifoorumilla. Hän muistutti siitä Espanjan ja lattarimaiden mañana mañana- meiningistä, ja sano, ettei vielä kannata huolestua; niille siellä mun perheessä ei välttämättä ole selvää, että oon täällä ihan täpinöissäni jo, ja vahdin herkeämättä mun sähköpostia. (Oikeesti, se vahtaaminen alkaa mennä jo vähän säälittäväksi, kun lähes tulkoon viiden minsan välein kurkkailen tuonne sähköpostiin.)

Cieli sanoi myös, että jos haluaa oikeasti saada asioita aikaan, niin paras keino on soittaa. Tarkotti varmaan ihan noin niinku yleisesti. Koska en ajatellut kyllä ruveta mun puutteellisilla espanjan taidoillani sönköttämään jotain en el teléfono.. Kauhulla kuvittelen miten seki menis.. Jotakuinki näin varmaa:

"Öö..öö.. Hola. öö... Soy Reetta.. öö y.. öö.. ahora estoy en mucho panic... apua.. öö.. no sé como..öö.. joo heippa-adios."

Ei siinä, kyllä mä espanjaa osaan yksin puhua..jotenki(esim. omassa mielessäni kuvitteellisille perheenjäsenille) mutta puhelimessa tilanne ois aivan toinen, koska kärsisin niin suuresta brain fartista (ja järkyttävästä yllätyspaniikista), että en sais mitään sanottua edes suomeksi.. Eli jätän tämän puheluidean tällä erää mieleeni muhimaan, ja katsotaan uudemman kerran asiaa sitten lähempänä lähtöä. Lupaan pistää tänne sitten kertauksen puhelusta, että kaikki saa nauraa mulle ja mun urpoudelle. :)

Ainiin, ja viime sunnuntaina (28.6) oli Kalevassa pressiteekin sivuilla mun kolumni tästä vaihtoonlähdöstä. Tuli vaan mieleen.

Alotin tässä tekemään semmoista (hienoa!!) kielioppivihkoa espanjan kielestä. Kirjotan sen hienoilla väreillä ja silleen siististi, vaikka yleensä mun käsiala on jotain aika epäilyttävän näköstä... Ne jotka tuntee mut, tietää. Mutta jos oikein keskityn ja kirjotan hitaasti, nii kyllä mä saan aikaseksi ihan ymmärrettävääkin tekstiä.

Mutta sinne vihkoon olen kuiteskin kopsannut mun (kärsineistä, kuluneista, vanhoista, rumista ja ruttuisista... ja nyt myös hiekkaisista) espanjan kirjoista kaikki kielioppiosiot. Tai no en ihan kaikkia. Vielä. Oon nyt menossa pronomineissa. Ja mullahan on se 9 viikkoa 6 päivää aikaa saada vihko valmiiksi, että ei huolta. :)

Hiekkaisuus johtuu siitä, että olen vienyt ne rannalle ja harjoittanut sellaista suurenmoista asiaa kuin "multitasking", eli olen opiskellut espanjaa samalla, kun grillailin itteäni. Eikös oo neroa? :D

Kirjasarja on muuten nimeltään Entre Amigos, jos halusitte tietää. Ite olen ainakin tykännyt siitä kovasti. Siinä on mun mielestä hyvät sanastot ja kappaleet ja tehtävät. Ja se kielioppiosuus on selkeä. Eli suosittelen espanjanlukijoille sitä. Toisaalta ei mulla muista espanjan kirjoista sitten pahemmin kokemusta olekaan, niin että lienee hiukkasen rajoittunut tää mun näkökulma. Noo jaa, kulma kun kulma..

Tuossa on kuva:



Sitten alottelin myös työstämään sellaista valokuva-albumia, jonne olen survonut kuvia musta ja mun kavereista ja perheestä ja mökistä ja kodista ja yleensäkin ottaen Suomesta. Se on ollu kivaa puuhaa, joskin pikkasen ärsyttää se albumin laatu.. Ostin sen Tiimarista, ja ihan sen takia, kun tykkäsin kansista. Siinä on sellanen perhonen. :) Mutta, ku alotin sitten laittamaan sinne niitä kuvia, niin ylläripylläri, eiköhän rupia albumi hajoamaan.


Alpumista irtoilee sivut, joten oon joutunut niitä liimailemaan sinne paremmin. Lätkin myös teippiä sinne saumoihin kiinnikkeeksi ja tursutin sitä liimaa sivujen väliin ja kirjan selkään, siis sinne sisäpuolelle.. miksi sitä nyt sitte kutsutaankaan. Ja sit istuin albumin päälle (kannet oli tietysti kiinni, jottei mun ihanaiset housut tahriintuisi) samalla, kun läpsin niitä mun valokuviani värillisille papruille ja lisäilin kaikkia koristeita niihin. Jälleen kerran: multitasking. Hyvä minä...




Lopputulos oli se, että sivut pysyy nyt joten kuten kirjassa, mut saas nähdä sitten kun ylpeenä esittelen albumiani Espanjassa kaikille. Varmasti albumi haistattaa mulle siinä vaiheessa pitkät, sanoo sopimuksen irti ja sivut tippuu yksitellen.



Mulla on ollut myös mukavia ongelmia kuvien liimaamisen kanssa. Kun olen käyttänyt joissakin kuvissa sellasta liimatikkua, mikä ei toimi kyllä yhtään. Sama ku jos yrittäs kiisselillä kiinnittää niitä, kun lähtee saman tien irti ne kuvat. Oon sitten lisäillyt sellaista läpinäkyvää teippiä kuvien reunoihin turvaamaan maksimaaliseen pysyvyyden, mutta eihän se yhtä hienolta näytä, kuin mitä ilman teippiä. Pööh.



Onneksi mulla on ollut käytettävissäni myös semmosta supertiukkaa yleisliimaa, jolla saisi saippuanki kiinnitettyä. Ei sillä, että saippuaa kukaan tahtoisi liimata, mutta kuitenki. Ja semmosta puuliimaa, mikä on ruman keltasta (myös kuivuessaan), mutta sillä saa kuitenkin kuvat pysymään paperilla.

Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin kuvani oon tilannut Ifolorilta. Koska kuvat oli digikuvia, niin ne on helppo vaan pistää netin kautta menemään. Ja parin päivän sisältä lähettämisestä kuvat ilmaantuu kotiin. Kätevää. :) www.ifolor.fi, on siis nettiosote.

Tässä pitäisi myös pikkuhiljaa ruveta suunnittelemaan jonkunlaista Suomi-esitelmää siltä varalta, että sellainen pitäisi koulussa esittää. En ole kyllä ihan varma, että pitääkö, mutta oisi sellainen varmaan ihan kätevä. Ja kun meitä on kuitenkin varoitettu siitä, että vaihto-oppilaita yleensä pyydetään semmoinen kotimaastaan väsäämään. Kaipa se on parempi, että voin täällä kotona Suomessa sen tehdä kaikessa rauhassa, kuin että sitte kovalla kiireellä Espanjassa. Tai emt, pitänee kattoa miten jaksaa.

Musta olisi kiva myös päästä yhteyksiin muiden mun kaupungin mahdollisten vaihto-oppilaiden kanssa. Siis näin niinku etukäteen. Olisi kiva tietää niitten perheistä ja kouluista yms. ja sitten olisi jo valmiiksi pari tuttua, kun vihdoin alueelle saapuu. Mut en tiiä miten heitäkin sitten löytyisi. Jos jollakin on ideoita, tähän asiaan liittyen, niin vinkkiä saa pistää.

Oivoi, vastaisipa mun perhe jo mulle..